Nadia Nadim todellakin on kaikkea, mitä Taleban vihaa. Paitsi eräs maailman parhaista naisjalkapalloilijoista, on afganistanilaislähtöinen tanskalainen nyt myös kirurgi. Instagram-tilillään Nadim juhli valmistumistaan todeten taas kerran ”potkineensa vihaajia ’p*rseelle’”; eikä liene väärin väittää, että harvoin näkee voimasanoille näin aitoa tarvetta ja konkreettista kohdetta.
Tanskan maajoukkueen monivuotinen tähti pakeni Taleban-hallintoa perheensä kanssa vain 11-vuotiaana vuosituhannen vaihteessa. Väkivaltainen hallinto murhasi perheen isän, eikä Nadimin äiti nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin lähteä lastensa kanssa pakoon.
Perhe päätyi Tanskaan, ja loppu on historiaa. Edesmennyt isä oli ollut jalkapallon ystävä, ja rakkaus lajiin periytyi tyttärelle. Viimein uudesta kotimaasta löytyi myös seura, ja intohimo palloiluun johti ensin ammattilaissopimukseen, sitten maajoukkuepaitaan – ja kaikki tämä alle kaksikymppisenä.
Nadia Nadimin lapsuudessa Afganistanissa ei tytöillä ollut juurikaan mahdollisuuksia urheilla. Taleban-hallinnon kaaduttua tilanne vähitellen muuttui, ja maahan saatiin aikaan peräti naisten jalkapallomaajoukkue. Nyt, kun Taleban on taas vallassa, on naisten urheilumahdollisuuksissa palattu vuosikymmenten taakse – niitä ei ole. Maajoukkueen entinen kapteeni Khalida Popal kehottikin naispelaajia ”polttamaan peliasunsa”, piilottamaan kaiken urheiluharrastukseen viittaavan pysyäkseen turvassa.
Nimekkäimmillä urheilijoilla ei kuitenkaan ole ollut vaihtoehtoja: maasta on lähdettävä hinnalla millä hyvänsä. Erilaisten avustuskampanjojen avulla niin naisten kuin tyttöjen maajoukkueet sekä useat seuratason pelaajat ovat päässeet pakenemaan ulkomaille. Tytöt onnistuivat monien epäonnistuneiden yritysten jälkeen pääsemään turvaan Portugaliin, ja toistasataa naispelaajaa on löytänyt tiensä Englantiin.
Tilanne ei ole toivoton ainoastaan naisille. Kun viime syksynä tuhannet afganistanilaiset pyrkivät pakoon Kabulin lentokentän kautta, putosi poikien maajoukkueen Zaki Anwari koneesta kuolemaan.
Nadia Nadimista on tullut monen silmissä afganistanilaisten diasporan kasvot. Hän onkin erinomainen esikuva naisille ja tytöille ympäri maailman: sinnikäs ja älykäs nainen, joka on vaikeista lähtökohdista noussut menestykseen niin urheilussa kuin ammatillisesti. Kuitenkin keskittyminen vain hänen kaltaisiinsa menestystarinoihin on ongelmallista ja hukkaa ison kuvan.
Kokonaisten futisjoukkueiden pelastamisesta raunioituvasta maasta saa toki koskettavia kuvareportaaseja eikä tällaisen toiminnan merkitystä tule väheksyä, mutta entä ne tuhannet ja taas tuhannet tytöt ja naiset, joilta on riistetty oikeus unelmoida?
Entä ne, joista ei kenties koskaan tulisi huippu-urheilijoita tai pitkälle koulutettuja alansa ammattilaisia; joiden unelmat ovat maltillisempia? Entä ne tytöt, jotka vain haluaisivat potkia palloa huvikseen ilman pelkoa?
Usein kuulee siirtolaisuutta perusteltavan kohdemaan kannalta sillä, että tulijoiden joukossa voi olla älykkäitä ja osaavia ihmisiä, joista on hyötyä kohdemaalleen. Nadia Nadim on epäilemättä loistava esimerkki tästä, eikä sovi vähätellä hänen rooliaan Afganistanin naisten hankalan tilanteen esilletuojana. Kuitenkin oikeuden turvalliseen elämään ja unelmien tavoitteluun pitäisi kuulua kaikille, ei vain etevimmille.
Jalkapallo tuskin on Afganistanin naisten ykkösprioriteetti tällä hetkellä, mutta se on hyvä vertauskuva tilanteen katastrofaalisuudelle. Futista on monesti kuvattu maailman demokraattisimmaksi lajiksi: se ei vaadi kovin kummoisiakaan välineitä, pelata voi lähes missä vain ja kuka vain. Se, että Taleban on kieltänyt tytöiltä ja naisilta tämän, on julma metafora heidän sulkemisestaan koko yhteiskunnan ulkopuolelle.
Länsimaat ovat asettaneet neuvotteluissa Afganistanin tukemisen edellytykseksi naisten ja tyttöjen aseman parantamisen. Näin pitääkin olla: tilannetta ei voi ratkoa pelkän siirtolaisuuden keinoin, sillä hädänalaisimmassa asemassa olevilla ei ole mahdollisuutta lähteä. Toivottavasti tulevaisuuden nadianadimit voivat elää haluamaansa elämää myös omassa kotimaassaan, ilman pelkoa.
Lopuksi vähemmän dramaattisiin aiheisiin eli viikon vakiorivin pariin. Lapulla on Valioliigaa, Championshipiä ja FA Cupia, ja peliaika päättyy 5.2. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: X(2), 1(X), 1, 1(X), 1, 1, 1, 2, 1, 1(2), 1(X), 1(X), 2.
uutiskirje 