Kello käy yhdeksää aamulla, ja Mauricia Rodríguez kuorii valkosipuleita yhteiskattilan lounaaseen, jota Villa Torrebalancan naisverkosto valmistaa alueen vähävaraisille. Yhteisiä kattiloita on ilmestynyt koronapandemian aikana Perun pääkaupungin Liman alueelle yli 2 400.
Rodríguez ansaitsi elantonsa myymällä ruokaa läheiselle koululle, kunnes ensimmäinen koronasulku iski 16. maaliskuuta 2020. Hänen mopotaksia ajanut miehensä menetti työnsä saman tien.
Kohtalotovereita oli paljon, sillä pandemia paljasti syvän eriarvoisuuden 33 miljoonan asukkaan Perussa. Vuoden 2019 tiedon mukaan 70 prosenttia työntekijöistä oli epävirallisissa töissä vailla sosiaali- ja eläketurvaa tai mahdollisuuksia saada rahaa säästöön.
Vuoden 2020 koronasulut ajoivat yli kuusi miljoonaa ihmistä työttömäksi. Suurimmalta osalta puuttui virallinen työsuhde, ja he toimivat naisvaltaisilla aloilla, kuten kaupan ja palvelujen parissa.
Köyhyys rajussa kasvussa
Perun tilastokeskuksen mukaan köyhien osuus lisääntyi vuodessa kymmenellä prosenttiyksiköllä 30 prosenttiin. Köyhyysrajan alle putosi 3,3 miljoonaa henkeä lisää, ja moni heistä asuu Liman lähiöissä.
– Pandemia pahensi köyhyyttä. Näimme epätoivoisia ihmisiä, joilla ei ollut mitään suuhunpantavaa, asianajaja Esther Álvarez kertoo. Hän on työskennellyt 40 vuotta kaupunkikehitystä edistävässä Cenca-järjestössä.
Kymmenen miljoonan asukkaan Limassa köyhyys lähes tuplaantui 27,5 prosenttiin vuonna 2020. Viime vuonna arvioitiin, että neljännesmiljoona ihmistä lisää suistuu äärimmäiseen köyhyyteen, jossa ei ole varaa perustavimpienkaan tarpeiden tyydyttämiseen.
Pandemian alettua Cenca ryhtyi yhdessä seurakuntien kanssa haalimaan apua niille, jotka jäivät puille paljaille. Alueiden asukkaat heräsivät myös perustamaan niin sanottuja yhteiskattiloita taistellakseen nälkää vastaan.
Some auttoi verkottumaan
Sosiaalisen median ansiosta saatiin pian pystyyn Liman metropolialueen yhteiskattiloiden verkosto. Se kokee tehtäväkseen paikata julkisen vallan laiminlyöntejä asukkaiden ruokaturvan varmistamisessa.
Villa Torreblancan yhteiskattila aloitti toimintansa Elizabeth Huachillon puutöllissä Carabayllon ylängöllä Liman pohjoislaidalla. Huachillo muutti Pohjois-Perusta Limaan 15-vuotiaana ja on nyt nelikymppisenä 17- ja 7-vuotiaiden tyttöjen äiti.
Huachillonkin mopotaksi pysähtyi koronaan, ja perhettä uhkasi nälkä.
– Aloin miettiä yhteisruokailun järjestämistä ja otin yhteyttä Fortunata Palominoon, joka on alueella tunnettu ja kunnioitettu johtaja. Käynnistimme toiminnan 23. maaliskuuta 2020, Huachillo kertoo.
Palomino, 57, syntyi Ayacuchon alueella, missä toimi väkivaltainen sissiliike viime vuosisadan lopulla. Vanhemmat lähettivät tyttärensä varhain Limaan, jossa tämä rakensi elämäänsä kovalla työllä. Nyt hän on ylpeä siitä, että on onnistunut kouluttamaan kaikki neljä tytärtään.
Lisäksi Palomino on osallistunut toimintaan naisten ja tyttöjen oikeuksien ja ravitsemuksen puolesta. Hän tuntee elinolot vuorenrinteen puutalokylissä, joissa ei ole tietoakaan kunnallistekniikasta.
Ateria halvalla tai ilmaiseksi
– Valtio ei ole täällä läsnä, Palomino kuvaa asuinaluettaan.
Hän muistaa hyvin köyhimpien perheiden pelon ja tuskan maaliskuussa 2020.
– Perustimme ensimmäisinä Carabayllossa yhteiskattilan ja muut seurasivat esimerkkiä. Niitä on nyt alueellamme 137, hän kertoo.
Kun Liman kattiloiden verkosto perustettiin, Palomino valittiin sen vetäjäksi. Marraskuun tietojen mukaan yhteiskattiloita oli Limassa kaikkiaan 2 468 ja ne ruokkivat yli neljännesmiljoona ihmistä.
– Ryhmämme valmisti pahimpaan aikaan 250 lounasta päivässä, nyt enää 120, koska osa ihmisistä on onnistunut palaamaan töihin, Elizabeth Huachillo kertoo.
Annoksen hinta on alle 50 eurosenttiä, ja vanhuksilta tai tuberkuloosipotilailta ei peritä sitäkään. Kun ryhmä kuulee jonkun asukkaan sairastuneen koronaan, tämän ovelle viedään ruoka-annos päivittäin. Ilmaista ruokaa jaetaan myös lapsille, joiden vanhemmat ovat kuolleet koronaan.
Tilastojen mukaan koko Perussa oli viime vuonna 98 000 koronaorpoa.
Virallista asemaa vaaditaan
– Me hoidamme viranomaisten tehtäviä, koska emme voi katsoa epätoivoista tilannetta sivusta. Olemme myös taistelleet virallisen aseman ja rahoituksen saamiseksi kattiloille. Laki hyväksyttiin viime vuonna mutta odottaa yhä toimeenpanoaan, Huachillo selittää.
Perun poliittinen kenttä on ollut viime vuodet myllerryksessä ja koronapandemiaa on hoitanut vuorollaan jo neljä hallitusta. Esther Álvarez vaatii, että uusi laki otetaan tänä vuonna käyttöön ja yhteiskattiloiden rahoitus turvataan. Asiaa auttaisi kattilaryhmien kytkeminen aiemmin aloitettuun ohjelmaan nälän nollaamiseksi.
Fortunata Palomino katsoo jo pandemian jälkeiseen aikaan ja edellyttää, että yhteiskattiloita pyörittäneet naiset otetaan mukaan virallisille työmarkkinoille.
– Tarvitsemme omia tuloja ja työtä, joka kunnioittaa oikeuksiamme, hän painottaa.
lehti 