Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään hakeutuneiden asiakkaiden määrä on ollut voimakkaassa kasvussa Suomessa vuodesta 2015. Autettavien määrä lähes kaksinkertaistui joka vuosi 2020 saakka, jonka jälkeen määrä on tasaantunut osittain koronapandemian johdosta.
Euroopan muuttoliikeverkostossa asiaa tutkinut Jutta Saastamoinen uskoo, että silti merkittävä osa uhreista jää edelleen vaille tarvitsemaansa apua ja ihmiskauppailmiö osittain piiloon viranomaisilta.
Ihmiskauppa on vakava yksilön vapauteen kohdistuva rikos, jonka yleisimpiä muotoja Euroopassa ovat Euroopan Muuttoliikeverkoston (EMN) tuoreen tutkimuksen mukaan seksuaalinen hyväksikäyttö ja pakkotyö. Muita havaittuja ihmiskaupan muotoja ovat muun muassa rikollisuuteen pakottaminen, kerjäämiseen pakottaminen, elinkauppa, pakkoavioliitot sekä laittomat adoptiot.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ohjautuneiden asiakkaiden määrä 30-kertaistui Suomessa vuosina 2010–2020.
– Suomessa auttamisjärjestelmään ohjautuneet asiakkaat ovat joutuneet useimmiten pakkotyön uhriksi. Toiseksi yleisin ihmiskaupan muoto Suomessa on seksuaalinen hyväksikäyttö, Saastamoinen sanoo.
Pakkotyö tapahtuu Suomessa pääosin siivousalalla, ravintola-alalla, rakennusalalla sekä jonkin verran kauneudenhoitoalalla ja maatiloilla tehtävässä työssä.
Ihmiskaupan muodot ovat Saastamoisen mukaan hyvin sukupuoliriippuvaisia. Naiset ja tytöt ovat yliedustettu ryhmä seksuaalisen hyväksikäytön uhrien tilastoissa sekä pakkoavioliitoissa, kun taas työvoiman hyväksikäytön uhrit ovat useimmiten miehiä ja poikia.
Moni uhri ei uskalla tai osaa hakea apua
Suomessa on toimivia rakenteita ja käytänteitä ihmiskaupan tunnistamiseksi ja ihmiskauppaa havaitaan yhä paremmin. Tästä kertoo se, että ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään ohjautuneiden asiakkaiden määrä 30-kertaistui kymmenessä vuodessa 2010–2020.
– Silti osa uhreista jää edelleen vaille tarvitsemaansa apua ja ihmiskauppailmiö osittain piiloon viranomaisilta, Saastamoinen toteaa.
Ihmiskaupan ilmitulo olisi tärkeää niin uhrien auttamisen kuin ilmiön kitkemisenkin kannalta. Aihe on Saastamoisen mukaan nyt erityisen ajankohtainen, sillä Ukrainan sota on ajanut liikkeelle ennenkokemattoman määrän haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, jotka ovat alttiita hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle.
Uhrit eivät aina osaa, uskalla tai halua hakeutua auttamistoimien piiriin. Syitä on Saastamoisen mukaan monia. Hän arvelee, että uhrille onkin helpompaa kääntyä ensin järjestötoimijoiden, kuten Rikosuhripäivystyksen, puoleen.
Rikosuhripäivystyksen koordinoiva erityisasiantuntija Pia Marttila kertoo, että heihin yhteyttä ottaavat ihmiskaupan uhrit pelkäävät negatiivisia seurauksia itselleen ja läheisilleen.
– Joskus pelko voi olla aiheellinenkin, mutta se voi myös perustua tekijän antamalle valheelliselle tiedolle, jonka on ollut tarkoitus estää uhria hakemasta apua. Tällaisia virheellisiä käsityksiä pyrimme jatkuvasti oikaisemaan asiakastyössä. Joskus voi kuitenkin mennä pitkäkin aika ennen kuin asiakas uskaltaa tällaisessa tilanteessa hakeutua viranomaispalveluiden piiriin, Marttila sanoo.
Avun hakemista saattaa estää pelko kotimaahan palauttamisesta
Kolmansien maiden kansalaisen voi Saastamoisen mukaan olla vaikea ilmoittaa ihmiskaupasta viranomaisille, jos ei ole varmuutta siitä oleskeluluvan.
– Pelkona voi olla, että viranomaisprosessin käynnistämisen seurauksena heidät palautetaan kotimaahan, jossa he ovat vaarassa joutua uudelleen ihmiskauppiaiden armoille.
Työperäisen hyväksikäytön uhri voi Saastamoisen mukaan menettää riistoon perustuneen työpaikkansa myötä oleskeluoikeutensa Suomessa, koska ilman työpaikkaa ansiot eivät riitä turvaamaan toimeentuloa.
– Työnantajat voivat käyttää oleskeluluvan menettämisen uhkaa keinona kiristää uhria. Vuonna 2021 voimaan tullut lainmuutos pyrkii parantamaan työperäisen hyväksikäytön uhrin oikeusasemaa tämänkaltaisissa tilanteissa, mutta siitä ei ole vielä soveltamiskäytäntöä.
Uhrin kannalta on ongelmallista, että avun saaminen kytkeytyy rikosprosessiin, johon uhri itse ei voi vaikuttaa. Tätä kytköstä rikosprosessin ja uhrien auttamisen välillä tarkastellaan parhaillaan sisäministeriön asettamassa lainsäädäntöhankkeessa.
Järjestöt toimivat sillanrakentajina uhrien ja viranomaisten välillä, jolloin kynnys ilmoittaa rikoksesta madaltuu.
– Meidän asiakkaistamme valtaosa päätyy lopulta tekemään rikosilmoituksen tai ainakin hakeutumaan virallisten auttamistoimien pariin, kertoo Rikosuhripäivystyksen Marttila.
Ihmiskauppa on ratkaistavissa oleva ongelma
EMN-tutkimuksen Suomen kansallisesta raportista käy ilmi, että ihmiskaupan vastainen työ on kehittynyt Suomessa suurin harppauksin raportin tarkastelujaksolla 2015–2020. Vuosien varrella tehty työ sekä vahvistunut poliittinen tahto ehkäistä ihmiskauppaa ovat alkaneet tuottaa tulosta.
Valtioneuvoston ihmiskaupan vastaisen työn koordinaattori Venla Roth korostaa, että ihmiskauppa on pitkälti ratkaistavissa oleva yhteiskunnallinen ongelma. Esimerkkinä asian etenemisestä hän mainitsee ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelma, jota toteutetaan poikkihallinnollisesti.
lehti 