Chileä johtaa maailman nuorin presidentti, jonka edessä on valtavia haasteita – ”Toiveiden kariutumista on ollut ilmassa”

Chilen vasemmisto voitti viime vuoden marras-joulukuussa pidetyn presidentinvaalin toisen kierroksen selvin luvuin. Vasemmiston ehdokkaasta, 35-vuotiaasta kansanedustaja Gabriel Boric Fontista, tuli maan presidentti 55,87 prosentin ääniosuudella.

Vaalin ensimmäisen kierroksen voitti oikeiston ehdokas José Antonio Kast. Hän on maan entisen diktaattorin Augusto Pinochet’n ihailija, vapaiden markkinoiden ja kovien konservatiivisten arvojen kannattaja.

Gabriel Boric sen sijaan edustaa Chilen politiikan toista puolta. Virkaanastujaispuheessaan Boric viittasi ”toveri Salvador Allendeen”, Chilen demokraattisesti valittuun vasemmistolaiseen presidenttiin, jonka Pinochet syrjäytti sotilasvallankaappauksella syyskuussa 1973.

Kast voitti ensimmäisen kierroksen niukalla erolla Boriciin, mutta toisella kierroksella vaalin ratkaisivat Chilen liberaalin keskustan äänestäjät, jotka tällä kertaa ryhmittyivät tukemaan Gabriel Boricia. Boric päihitti Kastin ja sai vaalissa yli 4 600 000 ääntä, mikä on eniten koskaan Chilen historiassa.

Opiskelijaliikkeestä kansanedustajaksi

Gabriel Boric on isänsä puolelta kroatialaista sukua. Vaikka hänen isänsä esivanhemmat saapuivat Chileen vuonna 1897, on Boricilla edelleen sukulaisia Ugljanin saarella Adrianmeren rannikolla. Boric sanoo olevansa agnostikko, mutta hän on roomalaiskatolilaista sukua, joka on laajasti tunnettu Etelä-Chilessä. Gabriel Boricin isosetä Vladimiro Boric toimi 1950-luvulla Boricien kotikaupunki Punta Arenasin piispana.

2000-luvulla Boric aloitti yhteiskunnallisen toimintansa opiskelija-aktivismin kautta, ja vuonna 2011 hänet valittiin Santiagossa toimivan Chilen yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi.

2010-luvun alku oli myrskyisää aikaa Chilen opiskelijapolitiikassa. Chilen koulutusjärjestelmä on räikeän epäoikeudenmukainen, ja lukukausimaksut rajaavat suuren osan pienituloisista korkeakoulutuksen ulkopuolelle.

Vuonna 2011 maassa alkoi massiivisten opiskelijamielenosoitusten aalto, joissa vaadittiin maan koulutusjärjestelmän uudistamista maksuttomaksi, voittoa tavoittelevien yksityiskoulujen lopettamista ja valtion suurempaa roolia koulutuksen rahoituksessa. Yli satatuhatta opiskelijaa osoitti mieltään maan pääkaupungissa Santiagossa. Gabriel Boric oli eräs ”Chilen talvena” tunnetun opiskelijaliikehdinnän näkyvimmistä johtajista.

Vuosien 2011–2013 opiskelijamielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi. Satoja poliiseja ja mielenosoittajia loukkaantui protesteissa. Elokuussa 2011 poliisit ampuivat kuoliaaksi mielenosoittaja Manuel Gutiérrez Reinoson. Hän oli 16-vuotias.

Presidentti Sebastian Piñeran hallitus tuli lopulta vastaan ja esitti myönnytyksiä opiskelijoiden vaatimuksiin. Opiskelijaliike joutui pettymään hallituksen toimiin, eikä koulutusjärjestelmään tehty riittävästi rakenteellisia uudistuksia. Osa opiskelijaliikkeen tavoitteista saavutettiin kuitenkin sellaisenaan, kuten valtiontukien lopettaminen voittoa tavoitteleville koulutuslaitoksille.

Marraskuussa 2013 Gabriel Boric valittiin Chilen parlamentin alahuoneeseen Izquierda Autonomista -puolueen listalta edustamaan Magallanesin ja Chilen Antarktiksen vaalipiiriä. Vaalipiiri on maailman eteläisin.

Kun Gabriel Boric astui virkaansa maaliskuussa 2022, hänestä tuli maailman nuorin valtionjohtaja. Hän on syntynyt helmikuussa 1986, eli hän on kolme kuukautta nuorempi kuin Suomen pääministeri Sanna Marin.

Avoin uuden ajan vasemmistojohtaja

Englantilainen The Economist -lehti kuvaili Boricia ”millenniaaliksi vasemmistolaiseksi” joulukuussa 2021. Yleisesti ottaen Boric muistuttaa hyvin paljon eurooppalaisia punavihreitä vasemmistolaisia: hän kannattaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksia, ympäristönsuojelua ja sukupuolten tasa-arvoa.

Talouspoliittisesti Gabriel Boric on tukevasti vasemmalla. Boric ajaa Chileen 40 tunnin työviikon säätävää työaikalakia sekä korotusta minimipalkkaan. Hän kannattaa myös terveydenhuoltojärjestelmän uudistamista julkisrahoitteiseksi ja käyttäjilleen maksuttomaksi. Boric on luvannut myös lisää sääntelyä kaivossektorille, joka on Chilen suurin teollisuudenala.

”Jos Chile oli uusliberalismin kehto, on se oleva myös sen hauta.”

Boricin mukaan Chile ei ole vieläkään täysin toipunut vuosina 1973–89 vallassa olleen Pinochetin diktatuurista, vaan maan siirtyminen demokratiaan on jäänyt puolitiehen. Vaalikampanjansa aikana Boric lupasi loppua Chilen uusliberalistiselle talouspolitiikalle. Hän sanoi: ”Jos Chile oli uusliberalismin kehto, on se oleva myös sen hauta”.

Gabriel Boric on poikkeuksellinen poliitikko siinäkin mielessä, että hän on ollut avoin mielenterveydestään. Boricilla on lapsuudessa diagnosoitu pakko-oireinen häiriö eli OCD. Oikeisto nälvi Boricia vuonna 2018, kun hän jäi muutaman viikon sairauslomalle parlamenttiedustajan työstään mielenterveysongelmien vuoksi, mihin Boric vastasi toteamalla, että kun ei ole argumentteja, käytetään solvauksia.

Virkaanastujaispuheessaan maaliskuussa 2022 presidentti Boric lupasi hallituksensa aloittavan talouden elvyttämisen. Hän linjasi tavoitteekseen kansantalouden, joka ei jatka rakenteellista epätasa-arvoa vaan tuottaa kestävää kasvua. Hän lupasi myös puuttua rikollisuuteen ja viedä loppuun maan perustuslain uudistamisen.

Kaduilta noussut

Chilen vasemmiston ja Boricin nousun takana ovat vuoden 2019 loppupuolella alkaneet mielenosoitukset. Lopulta metrolipun hintaan tehty hinnankorotus katkaisi kamelin selän: sen jälkeen ihmiset lähtivät kaduille purkamaan turhautumistaan, jonka taustalla oli muun muassa Chilen syvä eriarvoisuus.

Lista asioista, joista ihmiset kokivat turhautumista, oli pitkä.

– Ihmisillä oli tyytymättömyyttä erilaisten kysymysten ympärillä. Ne vaihtelivat esimerkiksi opintovelasta ja koulutuksen kalleudesta, eläketurvasta, alkuperäiskansojen asemaan ja feminismiin ja seksuaalivähemmistöihin, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kertoo.

Kaduilta versoneen liikkeen pohjalta syntyi vasemmistoliittouma, johon tuli mukaan niin Boricin kaltaisia uuden ajan vasemmistolaisia kuin perinteisemmän kommunistisen puolueen ihmisiä.

– Heillä oli sisäiset vaalit, joissa aluksi näytti, että kommunistien ehdokas tulisi vasemmiston yhteisehdokkaaksi. Lopulta Boric kuitenkin voitti, Teivainen sanoo.

– Boric edustaa monia ja aika sekavaakin toivelistaa erilaisten asioiden ympärillä.

Nyt ongelmaksi on tullut se, että hyvin moninaisten toiveiden vieminen eteenpäin on kaikkea muuta kuin helppoa – etenkin kun ne saattavat olla keskenään ristiriidassa.

– Yleinen hankaluus, joka vasemmistoradikaaleilla hallitsijoilla on, kun he astuvat puikkoihin. Kaikkea luvattua ei aina pystykään toteuttamaan, mikä Boricin kohdalla on erityisesti näkynyt suhteessa Mapuche-protesteihin, Teivainen sanoo.

Mapuchet ovat alkuperäiskansa, jolla on pitkään ollut ristiriitoja Chilen hallituksen kanssa. Kiistat koskevat muun muassa maankäyttöoikeuksia. Boric lupasi vaalikampanjassaan näkyvästi lopettaa armeijan toiminnan Mapuche-alueella, mutta hänen hallituksensa ei ole sitä tehnyt.

– Boricin on nähty pettäneen lupauksensa.

Haaveet kaatuvat

Uudesta perustuslaista on tullut Boricille yksi suurimmista ongelmista. Chileläiset äänestävät syyskuun alussa uuden perustuslain hyväksymisestä. Vuonna 2020 maassa päätettiin, että uuden perustuslain laatiminen aloitetaan. Nykyinen on Augusto Pinochet’n sotilasdiktatuurin aikana tehty, joskin sitä on osin muutettu demokratiaan siirtymisen jälkeen.

Vasemmisto ja sitoutumattomat saivat vaaleissa enemmistön uutta perustuslakia säätävään elimeen. Nyt kun perustuslakiluonnos on valmis, voi edessä olla iso pettymys.

– Tällä hetkellä enemmistö sanoo hylkäävänsä uuden luonnoksen. Toiveiden kariutumista on ollut ilmassa, Teivainen sanoo.

Oikeisto on kampanjoinut uutta perustuslakia vastaan. Taustalla on se, että oikeisto ei saanut riittävästi edustajia perustuslakia säätävään elimeen torjumaan sen näkökulmasta liian radikaaleja esityksiä.

Nyt oikeisto kampanjoi Teivaisen mukaan perustuslakia vastaan sanomalla, että se vie Chilen kohti kaaosta.

– Siinä on yhtäältä sellaista, jota oikeisto kutsuu woketukseksi. On alkuperäiskansojen oikeuksia, ei-binääristä seksuaali-identiteettiä, vähemmistöjen oikeuksia, feminismiä ja luonnonsuojelua aika väkevästi.

Samalla oikeisto on nostanut esiin niin sanotun talouskortin. Perustuslain hyväksymisen sanotaan vievän valtiontalouden vaikeuksiin.

– Uudessa perustuslaissa on sosiaalipoliittisia uudistuksia, vaikkapa koulutuksen ilmaisuudesta ja julkisten yliopistojen lukukausimaksuttomuudesta. Yliopistojen lukukausimaksut ovat Chilessä aika korkeat.

Pettymystä on ilmoilla myös vasemmiston sekä Mapuche-alkuperäisväestön riveissä.

– Hallitusta on alettu kritisoida liiasta maltillisuudesta. Onko Boric sittenkin samaa paskaa eri paketissa, Teivainen kuvailee.

– Boric ja hänen lähipiirinsä nähdään usein niin sanottuna hippivasemmistona, joka puhuu kaikenlaista kaunista esimerkiksi vähemmistöjen suojelemisesta ja oikeuksien edistämisestä. Perinteisen vasemmiston ja Mapuche-liikkeen piiristä siihen on suhtauduttu entisten opiskelijaradikaalihippien hankkeena.

Libertaarisosialistiksi itseään kutsuva Boric on ulkopolitiikassaan painottanut, että vasemmistolla ei voi olla minkäänlaisia kaksoisstandardeja suhteessa ihmisoikeuksiin ja demokratiaan.

– Boric on ottanut hyvin kriittisen linjan yhtäältä Venezuelan ja Nicaraguan hallituksiin ja myös Venäjän toimiin Ukrainassa, Teivainen kertoo.

Ongelman ydin

Sinänsä Boricin ongelmien taustalla on perinteinen ongelma – suuren muutoksen tekeminen on vaikeaa, mikä johtaa liikkeen sisällä helposti pettymyksiin.

– Parlamentissa Boricin liikkeellä ei ole enemmistöä, Teivainen muistuttaa.

Chile on hyvin presidenttivetoinen valtio, jossa presidentti johtaa hallitusta. Nyt ongelmana vain on, että hallitus ei saa parlamentista hevin tukea.

– Näin voi käydä usein Latinalaisessa Amerikassa, että tulee presidentti, jonka hallituksella ei ole tukea parlamentilta. Parlamentaarisissa järjestelmissä tukea pitää olla. Lakihankkeet pitää kuitenkin hyväksyttää parlamentissa.

Tässä päästään vielä perustuslakiprosessiin. Kuten Teivainen mainitsi, sitä säätävään elimeen Boricia tukeneet saivat enemmistön.

– Jos perustuslaki kaatuu, se on tältäkin osin tappio Boricille, koska parlamentista ei samanlaista tukea voi tulla.

Enemmistö chileläisistä kyllä haluaa uuden perustuslain, koska nykyiseenkään ei olla tyytyväisiä. Hieman kärjistäen enemmistö haluaa uuden perustuslain, mutta syyskuun alussa kansanäänestyksen kohteena oleva versio ei tunnu kelpaavan. Kuukausi ennen kansanäänestystä mielipidemittaukset kertovat perustuslakiehdotuksen vastustajien olevan niukasti niskan päällä.

Ja kun osa ”omista” pitää liian maltillisena ja vastustajat liian radikaalina, ei tilanne ole Boricille helppo.

– Boric on nähty liian utopistisena haihattelijana, joka haluaa listata kaikkia vääryyksiä kokeneita ryhmiä, Teivainen sanoo.