Tuttu kriisi – Kuinka huolissaan Italian tilanteesta pitäisi olla? – Toimittaja, tutkija ja poliitikko vastaavat

Italiasta ei vähään aikaan ollut paljon kuulunut. Moni piti sitä hyvänä merkkinä, sillä yleensä politiikan uutiset Italiasta tarkoittavat jonkinlaista kriisiä. Se toki johtuu myös tiedotusvälineiden tavasta kertoa asiasta.

Heinäkuussa sitten rävähti, kun pääministeri Mario Draghin johtama hallitus kaatui. Draghi päätyi eroamaan, koska ei saanut tarpeeksi tukea eri puolilta. Seurauksena oli kriisi – mitäpä muutakaan.

EU:ssa jännitetään, miten tulevissa vaaleissa käy. Suosituin puolue on äärioikeistolainen Italian veljet, joten moni pelkää Italian alkavan tehdä pesäeroa esimerkiksi Venäjä-politiikassa. Vielä siitä ei tosin ole merkkejä. Samoin perinteisesti pelätään, miten Italian taloudelle käy.

On kuitenkin hyvä huomata, että teknokraattinen Draghi nousi ilman vaaleja pääministeriksi. Kuten EU-tutkija Laura Nordström huomauttaa, on tervettä, että pääministeri valitaan vaaleilla. Edellinen vaaleilla valittu pääministeri oli Silvio Berlusconi, joka oli virassa vuosina 2008–11.

Kuva: Antti Yrjönen

Merja Kyllönen, kansanedustaja

Italiasta pitää olla huolissaan. Vuosien löysä rahapolitiikka ja nollakorot ovat tulleet tiensä päähän. Nyt korot ja sen kautta myös lainanhoitokulut ovat nousussa, mikä iskee erityisesti kovimmin velkaantuneisiin maihin. Ja etenkin EU:n kolmanneksi suurimpaan talouteen Italiaan.

Maltillinen koronnousu olisi ollut kestettävissä. Italian kymmenen vuoden valtionlainan korko on ollut reippaassa nousussa alkukesän ajan. Valtionlainan koronnousu kertoo, että markkinoilla on huolta Italian kyvystä selviytyä veloistaan. Korko on enää vain muutaman prosenttiyksikön päässä kriittisenä pidetystä kuuden prosentin rajasta.

Riskiskenaariona voi hyvin nostaa esille uuden eurokriisin, jossa muut euromaat joutuvat tavalla tai toisella pelastamaan velkataakan alle luhistuvan Italian. Euroopan energiahaasteet eivät myöskään pienennä tämän skenaarion mahdollisuutta, päinvastoin.

Nykyiset talousinstrumentit eivät auta Italian kanssa, ja paine on tällä hetkellä Euroopan keskuspankin harteilla. Kun Euroopan keskuspankin entinen pääjohtaja Mario Draghi on ollut Italian pääministeri, jonkinasteinen poliittinen uskottavuus markkinoiden näkökulmasta on säilynyt, mutta mitä tapahtuukaan sitten, kun syyskuussa on uudet parlamenttivaalit.

Janne Toivonen, toimittaja

Hyvin huolissaan.

EU:n näkökulmasta Mario Draghin pääministeriaika oli parasta, mitä Italialle saattoi tapahtua: hajutonta, ennakoitavaa, yhteistyöhaluista.

Suosittu senioripoliitikko piti sekahallituksensa koossa runsaan vuoden, ennen kuin hajanainen porukka löi itseltään ilmat pihalle.

Nyt italialaiset pakotetaan pika-analyysiin siitä, miksi näin tapahtui, kenen on syy ja ketä äänestää seuraavaksi. Edessä ovat kiireiset turbovaalit, ja tulos voi olla melkein mitä tahansa.

Jos vaalivoiton ottaa Giorgia Melonin johtama Italian veljet, Italia siirtyy lähemmäs äärioikeistolaista hallitusta kuin kertaakaan Benito Mussolinin jälkeen. Draghin apupojaksi suostunut Matteo Salvini ja hänen Lega-puolueensa ovat kakkossuosikkina vain niukasti lähempänä poliittista keskustaa.

On mahdollista, että 60 miljoonan asukkaan keskeinen EU-maa heittää hyvästit yhteistyölle ja alkaa harata vastaan kaikessa, minkä näkee ”kansallisesti tärkeäksi”. Siinä tapauksessa Venäjän presidentti Vladimir Putin kehrää, kiittää ja ojentaa auliisti verisiä rupliaan tueksi.

Yksi ajatus helpottaa.

Italian politiikka on luovimisen taidetta. Uusi kriisi on jo kulman takana. Se heilauttaa taas asetelman uusiksi nopeammin kuin kukaan arvaakaan.

Laura Nordström, tutkija

Syyskuun 25. päivän pikavaalit voittanee oikeistoblokki: hallituksen muodostavat Italian veljet yhdessä Legan ja Forza Italian kanssa, mikä muuttaa selvästi politiikkaa oikealle. Huoli on, hajottaako Italia EU:n yhtenäisyyttä suhteessa Ukrainan sotaan ja Venäjän talouspakotteisiin.

Kun väistyvä pääministeri Mario Draghi oli keskiössä EU:n Venäjä-politiikassa, ovat Legan Salvini ja Forza Italian Silvio Berlusconi Venäjä-mielisiä. Heidän kannatuksensa on kuitenkin laskenut, ja luultava pääministeri Giorgia Meloni Italian veljistä vastustaa Venäjää. On tervettä demokratialle, jos Italian pääministeri valitaan vihdoin vaaleilla.

Vaalien uhreja ovat muun muassa EU:n integraation syventäminen. Huolet kohdistuvat talouteen, Italian valtavaan velkaan. Eurokriisin pelättiin leviävän Italiaan, jota pidetään liian suurena pelastettavaksi.

Eurotaloudessa on kyse luottamuksesta. Kun talouseliitti pitää Draghia eurokriisin taltuttajana, uuden hallituksen pelätään muuttavan elinkustannusten noustessa talouspolitiikkaa epävakaammaksi.

Toisaalta Italian korkeaan velkaan on totuttu ja taloutta ohjaavat hallituksesta riippumattomat asiat. Ilman Euroopan keskuspankin tukea velkakustannukset voivat kriisiytyä. Kokonsa vuoksi Italiaa ei päästetä kaatumaan.

Huolta kantaisin hallituksen maahanmuuttolinjasta.