Meksikon rannikkoalueiden kehityksen kaksi ääripäätä löytyy rinta rinnan Jukatanin niemimaalla sijaitsevan San Crisanton kylän ympäriltä.
Kylän yhdellä laidalla on yhteisön vuodesta 1995 lähtien suojelema mangrovemetsä. Se varjelee asutusta rannikon eroosiolta, tukee paikallista kalastuselinkeinoa ja tarjoaa työpaikkoja ekoturismissa. Tästä vuodesta lähtien se on myös tuottanut päästökauppatuloja kylän asukkaille.
Kylän toisella laidalla maata myllää kaksi suurta asuntorakennushanketta. Rakentaminen on suurimpia uhkia mangrovelle Meksikossa ja kaikkialla, missä se kasvaa. San Crisanton metsä on kuitenkin turvassa toistaiseksi.
Mangrove-ekosysteemeillä on kahtalainen rooli taistelussa ilmastokriisiä vastaan. Yhtäältä ne nielevät ja varastoivat valtavat määrät hiiltä. Toisaalta ne suojelevat rannikkoja myrskyiltä.
– Onneksi mangrovet voivat hyvin, yhteisön perustaman San Crisanto -säätiön presidentti José Loria sanoo.
– Sen vuoksi metsän tarjoamilla ympäristöpalveluilla on hyvät tulevaisuudennäkymät.
Säätiö valvoo mangrovemetsän suojelua ja ennallistamista.
Sääntely ei ole lopettanut tuhoja
Muualla Meksikossa mangrovet kuitenkin ovat uhan alla. Ei tiedetä, miten rantametsät selviävät, kun merenpinta nousee ilmaston lämmetessä. Lisäksi vallitsee epätietoisuus valtion rahoittamien rannikkometsien ennallistamishankkeiden etenemisestä.
Meksikon mangrovemetsien pinta-ala oli 905 086 hehtaaria vuonna 2020. Vain Indonesiassa, Australiassa ja Brasiliassa kasvaa enemmän mangrovea.
Vesiviljelytilojen, infrastruktuurin ja turistikohteiden rakentaminen kuitenkin uhkaa niitä. Mangrovemetsien ja kosteikkojen suojeluun tarkoitettu sääntely ei ole lopettanut tuhoa.
Useita mangrovemetsien ennallistamisprojekteja on kuitenkin meneillään, vaikka YK:n ekosysteemien ennallistamisen tietokannasta sellaisia ei löydykään.
Vanhentunut monitorointijärjestelmä
Mangrovetutkija Claudia Teutlilla on kriittistä sanottavaa mangrovepolitiikasta.
– Emme tiedä, miten hyvin ennallistamishankkeet ovat menestyneet. Ennallistaen on etupäässä korvattu akuutteja ympäristövahinkoja, eikä tavoitteena ole ollut ekosysteemin toipuminen, Teutli sanoo.
– Monitorointijärjestelmä on vanhentunut. Ennallistaminen vaatisi parempia strategioita ja paikallistuntemusta. Ennallistaminen ja uudelleen metsittäminen sekoittuvat toisiinsa, emmekä me tiedä, mitä ja miten on tehty. Menestys on muutakin kuin suuri määrä istutettuja puita.
Luonnonsuojelubiologian professori Joanna Acosta on samaa mieltä. Hän kaipaa lisää läpinäkyvyyttä, jotta suojelutoimet osattaisiin kohdistaa oikein. Acosta arvioi, että Meksikossa on vähintään 235 000 hehtaaria mangrovemetsiä, joita ei suojella tai hoideta mitenkään.
– Mangrovemetsien rappeutuessa niiden sitoma hiilidioksidi vapautuu jälleen ilmakehään, Acosta sanoo.
Hyötyä hiilinielusta
San Crisanton yhteisö on alkanut hyötyä omasta hiilinielustaan. Kylä myy päästöoikeuksia sitä hiilimäärää vastaan, jonka 850 hehtaaria mangrovemetsää sitoo.
San Crisanton asukkaat saavat metsästään rahaa myös Meksikon metsähallituksen (Conafor) ympäristöpalveluiden maksuohjelmasta. Tänä vuonna maksu on noin 50 euroa 340 mangrovehehtaaria kohden.
Kyläläiset ovat ehdottaneet kansallisen mangroveverkoston ja rannikkoresurssijärjestelmän luomista.
– Me olemme ympäristöprosessien korjaamisen ja sietokyvyn kehittämisen alkupisteessä, Loria sanoo.
Merenpinnan nousu askarruttaa
San Crisanton onnistumiset eivät ole pyyhkineet pois rannikoiden eroosion ongelmaa. Eroosio yhdistyneenä merenpinnan nousuun on yhtälö, jonka seurauksia mangrovelle ei tiedetä.
Joidenkin tutkijoiden mukaan merenpinta nousee nopeammin kuin mangrove sitoo hiekkaa tai liejua eli kasvualustaa, jos planeetan lämpeneminen jatkuu nykyistä tahtia. Tällöin mangrovea odottaa hukkumiskuolema. Toiset tutkijat taas sanovat, että mangrovemetsien kyky tulla toimeen kohoavan meren kanssa vaihtelee.
Teutli kuuluu toiveikkaisiin. Hän uskoo, että mangroven juurelle kertyvä maa-aines pitää puut vedenpinnan yläpuolella.
– Mangrovet sopeutuvat tulviin. Aiemmin luulimme, etteivät ne siedä niitä. Trooppisemmiksi muuttuvat olosuhteet auttavat mangrovea.
uutiskirje 
