Helsingin Sanomien sunnuntaina julkaisema juttu Putkimiehet käynnisti taas keskustelun siitä, ketkä olivat sinisilmäisiä ja miksi Nord Stream -kaasuputken strategista merkitystä Venäjälle ei nähty tai haluttu nähdä.
Kaasuputki on mainehaitta erityisesti SDP:lle, koska sen entinen puheenjohtaja ja entinen pääministeri Paavo Lipponen toimi Venäjä-vetoisen Nord Stream -kaasuputkiyhtiön lobbarina ja konsulttina vuosina 2008–2022. Lipposen apuna hankkeessa oli mukana hänen entisiä avustajiaan. Myös Saksassa kaasuputki oli demarivetoinen hanke.
HS:n mukaan Lipposen yhtiö Cosmopolis laskutti asiakkailtaan vuosina 2007–2021 yhteensä 3,38 miljoonaa euroa. Summaan sisältyy muutakin kuin kaasuputkikonsultointia, mutta rahavirtoja ei ole koskaan eritelty.
SDP:n vai vihreiden syy?
Sunnuntaisen jutun jälkeen on viritelty SDP:n ja vihreiden välistä kiistaa siitä, kenen on vastuu Euroopan riippuvuudesta venäläisestä kaasusta.
SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm syyttää Iltalehdessä siitä vihreitä ja puolueen, ja yleensä vihreiden puolueiden, ydinvoimavastaisuutta.
– Vihreät ovat Suomessakin aikoinaan ajaneet energiapolitiikkaa, joka olisi johtanut maakaasun laajaan käyttöön. Jos tuo valinta olisi tehty, olisimme mekin nyt riippuvaisia venäläisestä maakaasusta, mikä olisi myös suuri ongelma ympäristön kannalta, Malm sanoo.
Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne torjui keskiviikkona syytöksen.
– Mitä ydinvoimaan tulee, on tietysti totta, että me vihreät vastustimme lisärakentamista. On hyvä kuitenkin muistaa, että tämä oli varsin yleinen kanta myös SDP:ssä, nykyisiä ministereitä myöten.
Harjanteen mukaan vihreiden kansanedustajat kritisoivat vuonna 2009 eduskunnassa silloin vallalla ollutta mielipidettä, että kaasuputki olisi vain talous- ja ympäristöpoliittinen kysymys.
– Esimerkiksi Heidi Hautala, Ville Niinistö ja Oras Tynkkynen ovat saaneet rohkeista ja kaukonäköisistä huomioistaan Venäjän kehityksestä ja Venäjään kytkeytyneiden energiahankkeiden turvallisuuspoliittisista ulottuvuuksista aikanaan melkoista lokaa niskaan. En ole vielä nähnyt anteeksipyyntöjä.
”Venäjä kasvattaa suurvalta-asemaansa”
Eduskunnassa käytiin ajankohtaiskeskustelu kaasuputkihankkeesta 8. lokakuuta vuonna 2009. Sen perusteella aika harvalla on varaa tänään sanoa, että mitäs minä sanoin.
Kokoomusta silloin edustaneella Tuulikki Ukkolalla olisi varaa, mutta hän on kuollut.
– Totta kai kaasuputki tulee. Kun sen on kerta Venäjä päättänyt rakentaa, niin se rakentaa ja sillä siisti. Sen sijaan meidän täytyy ymmärtää yksi asia: Energian avulla Venäjä kasvattaa omaa suurvalta-asemaansa, Ukkola paukutteli ja kovisteli muun muassa puoluetoveriaan Alexander Stubbia, joka oli silloin ulkoministeri.
Jonkin verran muitakin epäileviä ääniä pitkässä keskustelussa kuultiin, mutta yleislinja vasemmalta oikealle oli, että kaasuputki on vain ympäristökysymys, johon ei sisälly poliittisia intohimoja.
– Viime aikoina on mielestäni aiheetta esitetty ikään kuin turvallisuuspoliittisia dubioita tämän hankkeen suhteen. Tämä ei ole sellainen hanke, johonka liittyy sotilaallisia näkökulmia. Tämä on putki, joka tulee kulkemaan, jos tämä hanke hyväksytään, Itämeren pohjassa ja jolla ei ole sotilaallista merkitystä, sanoi esimerkiksi vasemmistoliiton Pentti Tiusanen.
”Punatähtisiä miehiä pyssyt kainalossa?”
Eero Heinäluoma (sd.) käytti kovempaa kieltä.
– Meillä on 7 000 kilometriä näitä kaasuputkia Pohjanmerellä ja Välimerellä, eikä kukaan ole keksinyt, että ne olisivat siellä suuri turvallisuuspoliittinen kysymys. Nyt tämän hankkeen yhteydessä kun kuuntelee käytyä keskustelua, niin näyttää siltä, että osa kuvittelee, että todellakin sieltä kaasuputkesta lähtee tulemaan suikkahattuisia, punatähtisiä, harmaapukuisia miehiä pyssyt kainalossa. Mutta rohkenen epäillä, että tästäkin kaasuputkesta tulee kaasua, tämä on tämän ydinsisältö.
Ensin 080808, sitten paluu normaaliin
Alexander Stubbin rooli kaasuputkiasiassa on yhtä erikoinen kuin hänen myöhempi toimintansa venäläisen ydinvoimalan hankkimisessa Pyhäjoelle. Stubb piti vuotta aiemmin elokuussa 2008 suurlähettiläspäivillä näkemyksellisen 080808-puheensa, kun Venäjä oli käynyt lyhyen sodan Georgiassa.
– Voitokkaan sodan myötä Venäjä vahvisti suurvalta-asemansa. Nationalistinen ja protektionistinen suurvalta-ajattelu on toki leimannut sen ulkosuhteita jo aiemminkin. Mutta mahti ei enää perustu vain kokoon ja energiaan. Nyt Venäjällä on sekä halu että kyky käyttää asevoimaa ulkopolitiikan välineenä, Stubb sanoi, ja oli oikeassa.
Vuotta myöhemmin Stubb kuitenkin tunnusti sen ajan perusprinsiipin, joka johti erityisesti Saksan kohtalokkaaseen energiariippuvuuteen Venäjästä.
– Meidän analyysimme on yksiselitteinen: Meille tämä ei ole turvallisuuspoliittinen kysymys. Keskinäisen riippuvuuden kasvattaminen Venäjän ja Euroopan välillä on hyvä asia.
Venäjä, Venäjä, Venäjä
Sama pätee silloiseen kokoomuslaiseen puolustusministeri Jyri Häkämieheen. Hän sai myrskyn aikaan vuonna 2007 Venäjä, Venäjä, Venäjä -puheellaan. Sen sanoma oli, että Suomen turvallisuushaasteet ovat ”Venäjä, Venäjä ja Venäjä” ja että puolustuspolitiikasta vastuullisten tulee tehdä tästä johtopäätöksiä.
Uutisoinnissa haaste kääntyi uhkaksi, mutta yhtä kaikki Häkämies oli vuonna 2007 Venäjän kehityksestä paremmin kartalla kuin ajan ulkopoliittista kielenkäyttöä vartioineet mullahit.
Mutta niin vain Häkämieskin oli kaksi vuotta myöhemmin sitä mieltä, ettei kaasuputkeen sisälly mitään turvallisuuspoliittista riskiä.
– Mitä sitten tulee tähän kysymykseen siitä, onko arvioitu tämän kaasuputkihankkeen turvallisuuspoliittista merkitystä, totta kai on arvioitu, mutta se arviointi päättyy siihen, että Itämeren taloudellinen ja strateginen merkitys kasvaa, mutta on aika vaikeaa nähdä intressejä kenellekään kriisiyttää tuota kaasuputkea sen kummemmin rakennusaikana kuin sen toimiessa, hän sanoi eduskunnassa.
Syitä, ei syyllisiä
Monet ovat kaipailleet tuon ajan päättäjiä kertomaan, miksi Venäjään suhtauduttiin niin sinisilmäisesti. Venäjän parhaiten tuntevissa Baltian maissa kaasuputken vaarat kyllä nähtiin, mutta niitä ei haluttu kuunnella eikä häiritsemään, kun Saksan teollisuus janosi halpaa energiaa.
Asiasta tarvittaisiin siis tutkimushanke, ei yksin kaasuputkesta vaan koko jälkisuomettumisesta. Sen voisi tehdä ”En mää täsä syyllist kaipas yhtikäs. Lahtista ja konekivääriä mää kaipasin” -hengessä, koska syyttömiä ei juuri ole. Tulisi siis etsiä syitä, ei syyllisiä.
uutiskirje 
