KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Näkökulma

Vasemmistolla on utopia siitä, että vasemmistolla voisi olla utopia

Kuva: All Over Press/Alamy/Cagkan Sayin

Nurkan takana velloo ekokatastrofi, mutta utopioihin tuijottaminen saa vasemmiston näyttämään epärealistiselta liikkeeltä. Mitä jos edes nykyisen elintason takaaminen kaikille on epärealistinen tulevaisuudenkuva?

Tatu Ahponen, Antti-Veikko Labbas ja Henri Närhi
5.11.2022 14.30

Poliittista vasemmistoa on vuosisatoja yhdistänyt ajatus utopiasta. Vasemmisto on katsonut tulevaisuuteen, nähnyt siellä melkein mahdottomalta vaikuttavan tavoitetilan, ja pyrkinyt sitten tekemään siitä mahdollisen. Nykyisin vasemmistolla on suuren päämäärän sijaan utopia siitä, että sillä voisi olla utopioita.

”Missä ovat vasemmiston utopiat?” parahtaa puoluetoimija, jolta on taas kerran vaalikentillä korkealentoisten tulevaisuusvisioiden sijaan tivattu vastauksia hyvin konkreettisiin kysymyksiin päivärahojen maksuviivästyksestä alkaen.

Nurkan takana vellova ekokatastrofi on sinänsä hyvä syy etsiä mielessään vaihtoehtoisia lopputulemia. Utopioihin tuijottaminen saa tästä huolimatta vasemmiston näyttämään usein hieman hassahtaneelta, taivaanrannan maalareiden epärealistiselta liikkeeltä. Utopioiden hakemisessa ei olekaan kyse kannattajien saamisesta, vaan sisäisestä kaipuusta kohti kadotettua paratiisia, sammuneesta liekistä sielussa joka halutaan sytyttää palamaan.

Entisajan vasemmistolle liekkiä ei tarvinnut sytyttää. Se paloi itsestään. Utopioihin uskottiin samalla pieteetillä kuin herätysliikkeet Jeesuksen toiseen tulemiseen. Nykyisin, vaikka kirjoitettaisiin kymmenittäin kirjoja ja artikkeleita ”nykyajan utopioista”, ne jäävät lopulta kaikki jonkinlaisiksi kuvajaisiksi. Ne eivät ole käyttömateriaalia. Mitä ne siis ovat?

Pelastus tulee teknologiasta

Vasemmiston utopioiden keskiössä historiallisesti jo pitkään on ollut sosialismi teknologisen kehityksen mahdollistajana. Yksi tunnetuimmista vasemmistoutopioista on ollut Edward Bellamyn 1800-luvun lopulla kirjoittama kirja kirja Looking Backward: 2000–1887 (suom. Vuonna 2000), jossa debit-kortin ja puhelimen kaltaiset hypermodernit keksinnöt yhdistyvät laajan kansallistamisen ohjelmaan.

On kuitenkin vaikea uskoa edistykseen maailmassa, jossa jokainen teknologinen edistysaskel vaikuttaa paljastavan Pandoran lippaasta taas uuden pahan hengen näkymättä silti ihmisten arjessa. Kuinka monta sellaista asiaa, jotka näkyvät selvästi ja positiivisesti jokaisen elämässä, on keksitty 1990-luvun jälkeen? Lisää sovelluksia kännykkään ja katuojissa makaavat sähköskootterit?

Joskus tämä vie utopiat täysin toiseen suuntaan – mutakuoppaan, tai ainakin hobittikylään. Ne vievät ajatukseen siitä, että kunhan teknologinen sivilisaatio romahtaa, palaamme kaikki viljelemään maata biodynaamisesti luontaistalousyhteisöissä. Tämä utopia vaatii toteutuakseen ensiksi dystopian: modernin sivilisaation romahduksen.

Toteutuessaan se aiheuttaisi suorasti valtavan määrän kärsimystä ja kuolemaa, jotta jäljelle jääneet voisivat palata vapautuneesti luontoon. Siksi siihen ei uskokaan kuin kourallinen toimijoita. Voi toki olla, että tästä utopiasta haaveilevat ovat mutakuoppaan jo muuttaneet, eivätkä siis ainakaan ilmaise enää itsestään internetissä.

Vasemmistoa enemmän teknologiautopiat assosioituvat nykyisin enemmän oikealle viettävien liberaalien ideologiaan. Tien parempaan maailmaan näissä visioissa tarjoaa jähmeän hyvinvointivaltion sijasta ketterä kapitalismi, ja ainut keino saada tieteellinen kehitys uudestaan vauhtiin on vapauttaa markkinat ja lapioida kahmalokaupalla lisää rahaa Elon Muskin kaltaisille teollisuuskapteeneille, jotka vievät ihmiskunnan Marsiin.

Vasemmistolle on jäänyt lähinnä tarkoituksenmukaisesti kömpelö käsite, joka on ennemminkin meemi: avaruusluksuskommunismi. Siinä rikkaiden hyödyksi ja huviksi menevä teknologinen kehitys ja sen hedelmät voitaisiin valjastaa tavallisen kansan hyödyksi. Kaikki mahdolliset työt automatisoidaan siten, että kansalaisen tehtäväksi jää vain itsensä kehittäminen ja luksuselämästä nauttiminen.

Lopulta teknologiautopiat myös jämähtävät siihen, että parasta kuviteltavissa olevaa elämää on loputon putki pelien pelaamista ja päihteiden käyttöä ilman vaatimuksia tehdä työtä, kehittää itseään tai kasvaa ihmisenä. Samanlaista elämää osa ihmiskunnasta elää jo nyt – muiden varoilla ja työllä.

Jos halutaan tarjota maailman seitsemälle miljardille asukkaalle mahdollisuus elää luksuselämää, se vaatii niin raakaa luonnonvarojen ja energian käyttöä, etteivät maailman luonnonvarat siihen riitä. Se olisi mahdollista tulevaisuudessakin vain pienelle eliitille, muiden eläessä luksuksen ulkopuolella. Teknologiatkaan eivät lopulta tee luonnonvaroista loputtomia.

Rahajärjestelmät – utopia tässä ja nyt

Jos avaruuskommunismi on utopiaksi puettu paluu tulevaisuuteen ja primitivismi taas menneisyyteen, vasemmistoutopiassa voitaisiin toisaalta elää välittömästi. Tällöin esitetään, että kaikki utopistiset tavoitteet voidaan saavuttaa ilman teknologiaan turvaamista tai siitä luopumista. Tarvitaan vain sitä, että ymmärrämme rahan todellisen luonteen.

Rahateoriat eivät tietenkään ole politiikan eri laidoille mitään uutta. Nähty on niin zeitgeistit, kultakannat kuin kryptovaluutat korjaamassa fiat-rahaa. Usein tärkeintä ei ole se, mitä itse teoriassa sanotaan, vaan ylipäätään se ajatus, että rahaan liittyvät kysymykset määritellään toisin ja tämä olisi oikotie onneen.

Viime aikoina mediassa on puhuttanut moderni rahateoria eli MMT. Tässä kirjoituksessa ei ole tarvetta pureutua tähän syvemmin. MMT voi aivan hyvin tarjota todenperäisemmän kuvauksen rahan luonteesta kuin muut teoriat, eikä siitä puhuvien asiantuntijoidenkaan tarkoitus ole rakentaa utopiaa vaan osallistua talouskeskusteluun.

Kuitenkin asioiden suhteen olennaista ei usein ole se, mitä ne ovat, vaan miltä ne kuulostavat. Vulgaariversiona MMT kuulostaa verukkeelta sille, että rahaa voi vaan kaataa ihan mihin haluaa eikä siitä seuraa mitään ongelmia. Tällaisena se myös esiintyy silloin, kun se päätyy asiantuntijoiden keskusteluista utopististen poliittisten toimijoiden huulille.

Rahateoriat ovat one weird trick: se yksi keino, joka toteuttamalla voidaan vaan taata kaikille hyvä toimeentulo, lyhyt työpäivä ja erinomaiset palvelut ilman, että tarvitsee turvautua himoverotukseen tai muuten viedä yhteiskuntaa kuilun partaalle.

Jos yhteiskunnan suuret ongelmat voitaisiin todella ratkaista näin helposti, ja käytännössä ilman, että kenenkään köyhän, rikkaan tai keskituloisen tarvitsisi kärsiä, miksi niin ei ole jo tehty?

Paluu tulevaisuuteen

Kuitenkin vasemmiston ongelmallinen suhde utopioihin kuopaisee syvemmältäkin. Myös vasemmistoon on tarttunut liberaali historian lopun henki. Suuria yhteiskunnallisia muutoksia ei enää saada aikaan parlamentaarisesti tai suurten taloudellisten voimien ajamana. Sen sijaan muutos saadaan aikaiseksi vaikuttamalla yksilön tietoisuuteen. Tämä toimii myös syynä olla tekemättä mitään poliittista, sillä parhaiten yksilön tietoisuuteen vaikutetaan suurilla mielenosoituksilla tai tiedotuskampanjoilla.

Tässä tilanteessa ei olekaan ihmeellistä, että utopioiksikin keksitään esimerkiksi johonkin kaukaiseen tulevaisuuteen – tai konkreettisesti kaukaiseen avaruuteen – keskittyviä utopioita. Niiden eteen ei tarvitse tehdä mitään, koska niiden eteen ei voida tehdä mitään. Kun keskitytään haaveilemaan teknologisesta sokeritoppavuoresta satelliitilla on helpompi hyväksyä oma toimettomuus.

Moni ihminen ei välttämättä edes halua irtautua monista sellaisista asioista, joista utopiat yleisesti kertovat vapauttavansa. Monelle ihmiselle esimerkiksi työ on hyvin keskeinen osa elämää. Tällainen ihminen ei kovin helposti kykene ajattelemaan, että hänenkin oleminen muuttuu hetkessä ylevämmäksi, kun palkkatyön kahleet rikotaan ja voidaan vaan rauhassa päättää aamulla lähteä mieluummin vaikka kalaan. Tämä voi kuulostaa ehkä hassulta, mutta kyllä, monet ihmiset pitävät työstään, ja monia heidän ammateistaan ei olisi olemassa pienissä kollektiiveissa.

ILMOITUS
ILMOITUS

Oikeastaan tällä hetkellä realistisin utopia, mitä monelle tulee tosiasiassa mieleen, onkin 1980-luvun Suomi. Ei siis siltä osin, että välttämättä idealisoitaisiin esimerkiksi monokulttuurista yhteiskuntaa, takatukkia ja Eppu Normaalia, vaikka nämäkin toki ovat monelle olennainen utopian osa.

Sen sijaan kyseessä on kaipuu lamaa ja rakennemuutostakin edeltävän ajan maahan, jossa hyvinvointipalvelut tuntuivat toimivan jonkinasteisella varmuudella, ja niitä oli lähellä. Töitä riitti lähes kaikille, ja työpäivä rajoittui työpäivään – ei siihen, että millä hetkellä vapaa-ajan seassakin saattaa tulla pomolta maanittelua uudelle työkeikalle tai työsähköpostia, joka vaatii vastaamista.

Tietysti tällainen utopia voi olla, ja varmastikin onkin, vanhemmalle väelle ajan kultaamia muistoja ja nuoremmalle nostalgiaa ajalle, mitä ei ollut olemassa. Se on paljon vaatimattomampi kuin transhumanistien teknoutopiat tai kommunistinen vallankumous. Moni voi pitää sitä jopa konservatiivisena.

Tämä ei kuitenkaan ole vain uhka vaan mahdollisuus. Nykyisessä ilmastonmuutoksen ja muiden kriisien maailmassa tällaisen elintason takaaminen kuitenkin on realistisin utopia, mihin voidaan pyrkiä. Tämä tarkoittaa, että sekin on oikeastaan täysin epärealistinen verrattuna siihen, mitä tulevaisuudesta todennäköisimmin voidaan odottaa. Ja silti, niin kauan kuin jokin ankkuri pitää olla, olkoon sitten vaikka tämä.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Kashmeera Lokuge

Sunnuntaivieras: Työhaluisen mamun terveiset

Hoivaako täällä kohta kukaan enää ketään?

Sunnuntaivieras: Koulu ei ole työelämää varten

Katja Syvärinen.

Katja Syvärinen: Vahvakaan ay-liike ei pärjää yksin

Uusimmat

Neljän prosentin leikkaus sote-rahoitukseen vastaisi jopa 8¿000 sote-ammattilaisen työpanosta, Hanna Sarkkinen muistuttaa.

Sarkkinen muistuttaa Purran sanoista: ”Sipilän hallituksen kiky kalpenee seuraavan hallituksen päätösten rinnalla”

Vasemmistoliitto vatii parannuksia eläkeläisten toimeentuloon, ei indeksileikkauksia, Li Andersson toteaa.

Mikään ei ole VM:lle yhtä rakasta kuin leikkaaminen, väittää ”indeksijarrua” kritisoiva Li Andersson

Kiinteistöpalvelualan lakot laajenevat asteittain ellei sopua synny.

PAM hylkäsi – Kiinteistöpalvelualan lakot uhkaavat laajeta koko alaa koskeviksi

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Li Andersson on Sanna Marinin jälkeen toiseksi luotetuin puoluejohtaja, kertoo Iltalehden tutkimus

 
02

Suomalaiset arvostavat ja käyttävät kulttuuripalveluja, paitsi perussuomalaiset

 
03

Tällaista vihaa maahanmuuttajaehdokkaiden päälle kaadetaan – ”Kampanjointi on muuttunut entistä uhkaavammaksi”

 
04

Nelipäiväinen työviikko voi olla pidempi kuin viisipäiväinen, muistuttaa AKT

 
05

Sairaanhoitaja tekee eläkkeeltä töitä ja paikkaa työvoimapulaa: ”On tärkeää tuntea olevansa tarpeellinen”

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Kansalta täystyrmäys kokoomuksen ajamalle työttömyysturvan heikennykselle

29.03.2023

Tällaista vihaa maahanmuuttajaehdokkaiden päälle kaadetaan – ”Kampanjointi on muuttunut entistä uhkaavammaksi”

29.03.2023

Kommentti: Keskustan kannatuksen nousu tuo hallitusvaihtoehtoihin mukaan ”Sipilä kakkosen”

28.03.2023

HS-gallup: Kokoomus ajettu käytännössä kiinni kolmen suuren taistelussa

28.03.2023

Menee helposti perseelleen, Li Andersson sanoi taktisesta äänestämisestä IS:n tentissä

28.03.2023

Painostanut erityisesti maahanmuuttajataustaisia lakonalaiseen työhön – PAM julisti SOL-yhtiöt hakusaartoon

28.03.2023

STTK:n pääekonomisti kommentoi valtiovarainministeriön esityksiä: Selvää poliittisen ohjauksen makua – tällainen ei ole ministeriön tehtävä demokratiassa.

28.03.2023

Li Andersson on Sanna Marinin jälkeen toiseksi luotetuin puoluejohtaja, kertoo Iltalehden tutkimus

27.03.2023

Vaalien kiriviikon kysymys kuuluu, kertovatko leikkaajapuolueet, mistä ja miten leikataan

27.03.2023

Uusimmat podcastit

”Politiikan superviikot” alkavat tänään MTV:n Puheenjohtajatentillä – ”Ei sitä jaksa kukaan katsoa”, tylyttää politiikan taustavaikuttaja KU:n podcastissa

15.03.2023

Koulujen eriytyminen huomattiin jo 1990-luvulla, sanoo Paavo Arhinmäki – ”Näkyi selvästi, että vanhempien sosioekonominen tausta vaikutti hakeutumiseen”

13.03.2023

Nigeriassa äänestetään huomenna tärkeissä presidentinvaaleissa – Afrikan suurimman talouden ongelmina ovat eriarvoisuus, korruptio ja väkivaltaisuudet

25.02.2023
ILMOITUS
ILMOITUS

KU logo



  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Digilehden tai näköislehden aktiivinen tilaaja! Tunnuksesi on siirretty uuteen järjestelmään. Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään