Suomessa pitää käydä enemmän keskustelua keskuspankeista ja niiden vaikutuksesta hyvinvointiin. Euroopassa inflaatio on kymmenen prosentin luokkaa ja taantuma uhkaa. Samaan aikaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Aki Kangasharju haukkuu keskuspankin mandaattia pohtivia poliitikkoja hulluiksi. Miksi? On vaikea löytää muuta tarkoitusta kuin monetaristien nykyisen keskuspankkiajattelutavan ylläpito.
Monetaristisen koulukunnan edustajat ovat kritisoineet voimakkaasti keskustelunavauksia keskuspankin roolista ja vastuusta. Monetarismin oppi-isänä pidetään Milton Friedmania. Friedman sanoi vuonna 1967, että inflaation vastalääke on korkeampi korkotaso. Se puolestaan vähentää rahan tarjontaa, jonka seurauksena hinnat laskevat, koska ihmisillä on vähemmän rahaa käytettäväksi.
Friedman varoitti myös lisäämästä rahan tarjontaa liian nopeasti. Asteittainen lisäys on kuitenkin tarpeen korkeamman työttömyysasteen estämiseksi. Jos Yhdysvaltain keskuspankki Fed hallitsisi rahan tarjontaa ja inflaatiota kunnolla, se loisi teoriassa kultakutritalouden, jossa vallitsee alhainen työttömyys ja hyväksyttävä inflaatiotaso.
Friedman ja monet muut syyttivät keskuspankkia suuresta 1930-luvun lamasta. Dollarin arvon laskiessa Fed kiristi rahan tarjontaa, kun sen olisi pitänyt löysätä sitä. Fed nosti korkoja puolustaakseen dollarin arvoa, kun ihmiset lunastivat paperivaluuttansa kullaksi. Samalla rahan tarjonta heikkeni ja lainojen saaminen vaikeutui. Taantuma paheni sitten lamaksi.
MMT nousi haastajaksi
Monetarismin haastaa moderni rahateoria MMT (modern monetary theory). MMT nosti päätään 2010-luvulla monetarismin perusteiden murentuessa. Keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka, eli rahan määrän kasvu taloudessa, ei enää kiihdyttänytkään inflaatiota. Monetaristit muistavat usein varoitella hyperinflaation vaaroista, kun elvyttävää politiikkaa tehdään.
MMT:n tieteelliset lähtökohdat perustuvat siihen, että valtio, jolla on suvereeni rahapolitiikka ja joka ei ole velkaantunut ulkomaalaisessa valuutassa, ei voi joutua maksukyvyttömäksi. Valtio pystyy aina painamaan lisää rahaa, jolla maksaa velkansa.
EU-maat ovat luopuneet omasta rahapoliittisesta suvereniteetistaan. Euroopan keskuspankki EKP on harjoittanut epätavanomaista rahapolitiikkaa ostamalla valtioiden velkakirjoja sekundaarimarkkinoilta, ja näin rikkonut käytännössä valtioiden ja keskuspankkien riippumattomuuden.
MMT-teorian mukaan riskinä rahan painamisessa on inflaatio, jota voidaan hoitaa kiristämällä verotusta tai korkoja. Monetaristit kritisoivat MMT:tä siitä, että MMT:n mukaan alijäämällä ole väliä. MMT ei kuitenkaan väitä, ettei alijäämällä olisi väliä. MMT sanoo, että valtio, joka voi painaa omaa rahaa, pystyy maksamaan velkansa takaisin painamalla lisää rahaa.
MMT:n mukaan alijäämän kasvu ei voi johtaa suvereenin rahapolitiikan valtion maksukyvyttömyyteen, mutta inflaatio voi kasvaa rahan painamisen seurauksena. MMT väittää myös, että poliittisessa keskustelussa merkitsee enemmän se, kuinka paljon resursseja on kohdennettavissa esimerkiksi terveydenhuoltoon, ei se kuinka paljon meillä on rahaa. Tästä puhuu ekonomisti Stephanie Kelton kirjassaan The Deficit Myth.
Poliittisissa päätöksissä rahaa löytyy aina sodan alla. Aseisiin ja armeijan ylläpitoon otetaan velkaa, mutta kansalaisten hyvinvoinnin lisäämiseen rahaa on vaikea löytää.
Keskuspankkipolitiikka ja sen tarkoitus
Euroopan keskuspankin mandaatti on ylläpitää hintavakautta. EKP:n inflaatiotavoite on kaksi prosenttia, jolloin työllisyys on hyvällä mallilla, mutta hintojen nousu ei kiihdy liikaa. EKP tasapainoilee tämän kanssa monetaristisen teorian mukaan lisäämällä tai vähentämällä rahan tarjontaa.
Kiinnostavaa keskustelussa keskuspankin roolista ja sen mandaatista on pohtia, onko tarkoituksenmukaista antaa korkojen nousta vain, jotta inflaatio saadaan takaisin kahteen prosenttiin – silläkin uhalla, että edistetään taantumaa.
Mikä on keskuspankki- ja finanssipolitiikan tarkoitus? Onko parempi nostaa jyrkästi korkoja ja edesauttaa taantumaa, jos se takaa keskuspankin uskottavuuden? Vai kannattaisiko keskuspankin hyväksyä korkeampi inflaatio, jotta ehkäistäisiin syvä taantuma?
Miten keskuspankit liittyvät hyvinvointitalouteen?
Hyvinvointitaloudessa tarkastellaan uusliberalistista kuripolitiikkaa kriittisesti, ja rakennetaan alustaa talousmallille, jossa jokaisella ihmisellä on edellytys hyvinvointiin ympäristön kantokyvyn ja luonnon monimuotoisuuden kärsimättä.
Keskuspankkipolitiikka vaikuttaa suoraan hyvinvointiin. Hintavakauden ylläpito rahan tarjontaa manipuloimalla vaikuttaa niin korkoihin kuin varallisuuden kartuttamiseenkin, sekä yhteiskuntaan siinä, mihin raha ohjautuu. Ohjautuuko raha ilmastoneutraaleihin ja sosiaalisesti kestäviin kohteisiin?
EKP on ottanut tänäkin vuonna jälleen askelia huomioidakseen hiilidioksidipäästöt ja ilmastoriskit esimerkiksi vakuuksissa, joita se voi ottaa vastaan. EKP pyrkii huomioimaan Pariisin ilmastosopimuksen paremmin rahapoliittisissa operaatioissa.
Entä sosiaalinen kestävyys? Huomioidaanko vakuuksissa esimerkiksi yritysten ja toimijoiden vaikutus kolonisaatioon, työntekijöiden hyvinvointiin tai palkkaan? Keskuspankkirahoituksella on vastuu ja rooli maailman hyvinvoinnin muokkauksessa.
EKP on strategiapaperissaan maininnut, että rahapolitiikalla on vaikutuksia sosiaaliseen kehitykseen esim. työllisyyteen ja epätasa-arvoon varallisuudessa.
Poliitikkojen tulee käydä keskustelua
Keskuspankit luotiin pitämään poliitikot kurissa talouspolitiikan raameissa.
Poliitikkojen tehtävänä on pohtia talouspolitiikan raameja, myös kun edessä on vaikea tilanne. Keskuspankit ovat jo hetken tutkineet mahdollista inflaatiotason nostoa kahden prosentin tasosta. Aiheesta ovat kirjoittaneet muun muassa Financial Times ja The Economist.
Korkoja on jo nostettu maltillisesti. Korkojen nosto taas vaikuttaa kokonaiskysyntään, mutta onko nyt kyseessä tarjonta- vai kysyntäinflaatio? Tarjontapuolen hinnannousu aiheutuu, kun tuotteen tarjonta supistuu. Kysyntäpuolen inflaatio taas on seurauksena, kun tuotetta tai rahaa kysytään enemmän kuin on tarjontaa.
EKP harjoitti elvyttävää rahapolitiikkaa melkein vuosikymmenen ilman inflaation nousua. Nyt jotkut väittävät, että nykyinen inflaatio on osaksi tämän kymmenen vuoden elvytyksen syytä. Itse en usko näin.
Yleinen näkemys on, että pääoman kysyntä ja investointihalukkuus laski merkittävästi vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Lisäksi tuottavuus laski maailmanlaajuisesti teknologisen kehityksen hidastumisen takia. Pysähtyneisyys liittyi suureksi osaksi rakenteellisiin ongelmiin.
EU-maiden talouspoliittiset toimet valuutan devalvoimiseksi, eli hintakilpailukyvyn kasvattamiseksi, olivat myös kasvua estäviä. Sisäinen devalvaatio sisältää deflaatiopolitiikkaa, alhaisempia palkkoja ja yrityksiä alentaa hintoja, joka johtaa poikkeuksetta kokonaiskysynnän vähenemiseen ja talouskasvun hidastumiseen.
Uskon, että inflaatiossa on nyt osaksi myös kysyntäpuolen elementtejä. Maailmanlaajuisesti inflaatio alkoi kasvaa jo vuonna 2021. Tähän vaikutti patoutuneen kysynnän purkautuminen koronakriisin jälkeen. Ukrainan kriisi on puolestaan tuonut mukaan tarjontapuolen eli energiakriisin ja se puoli Euroopassa ajaakin inflaatiota.
Myös osa makrovakausvälineistä kumottiin vuonna 2020 elvytysmielessä. Tämä oli ensimmäinen viesti ja kannustin EKP:lta pankeille laittaa rahaa kiertoon melkein kymmeneen vuoteen. Pankeille 2010-luvulla asetetut pääomavaatimukset hidastivat rahan kiertonopeutta ja heikensivät lainanantoa.
EKP:n epätoivoinen tehtävä
Euroopan keskuspankki voi vain yrittää hillitä pohjainflaatiota, joka on nyt EU:ssa noin 6,6 %. Pohjainflaatio on inflaatio ilman ruokaa ja energiaa, joiden tarjonta on vähentynyt. Perinteisesti myös öljyn hinnan nousu vaikuttaa viiveellä pohjainflaatioon, vaikka se ei komponenttina sinne kuulukaan.
Pohjainflaatio on noussut myös Japanissa ja Yhdysvalloissa, vaikka niissä energian ja ruuan hinta ei ole noussut yhtä paljon kuin Euroopassa. EU:ssa kuluttajahinnat ovat korkeampia, kun taas Yhdysvalloissa korkeaa inflaatiota ajaa pitkäaikainen systemaattinen elvytys.
Jos pohjainflaation ja kuluttajahintojen välillä on kuilu, on inflaatio todennäköisesti aiheutunut shokista, eikä ole pitkäaikainen tai rakenteellinen. Inflaation tarkkoja teknisiä syitä ja ratkaisuja niihin on vaikea arvioida, mutta muutama vinkki tilanteeseen minulla olisi.
Vaikka inflaatio on suurimmaksi osaksi tarjontapuolen syytä, on tyhmää elvyttää, jos siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Siksi en edelleenkään pidä hallituksen viimeaikaisinta inflaatiopakettia fiksuna.
Kun inflaatio ja taantuma ovat molemmat haasteina, ei ole tarkoituksenmukaista tehdä kohdentamattomia elvyttäviä paketteja, erityisesti, jos toimista hyötyvät eniten vauraimmat. Jos inflaatio syvenee kysyntäpuolelle, eli pohjainflaatio nousee tai sen ja kuluttajahintojen välinen kuilu pienenee, on EKP:n syytä nostaa korkoja entisestään.
Finanssipolitiikan ja rahapolitiikan koordinointi on todella tärkeää. En usko, että EKP suorittaa koronnostoja, jos taantuman näkymät syvenevät. On tärkeää siis saada inflaatio-odotukset kuriin finanssi- ja energiapolitiikalla.
Jokaisen on myös syytä erottaa rahapoliittisesta keskustelusta ideologiset pyrkimykset ylläpitää nykyistä ajattelutapaa. Merkkejä tästä on yleensä se, että argumenttina sanotaan olevan kriitikon hulluus tai kyvyttömyys ymmärtää taloutta.
Kirjoittaja on Sosiaali ja terveys ry:n pääekonomisti
lehti 