PJAK:n (Partiya Jiyana Azad a Kurdistanê) eli Kurdistanin vapaan elämän puolueen sissit ovat kokoontuneet pyökkimetsään, droonien ulottumattomiin. Matka heidän luokseen Iranin ja Irakin rajamaille kestää tunteja, ensin nelivetoisella autolla ja sitten kävellen tiheän metsän läpi.
PJAK on pääosin Iranin kurdien muodostama järjestö, jonka tavoitteena on ”demokraattinen konfederalismi”. Vasemmistoliberaalin ja kulttuurisesti sekä poliittisesti edistyksellisen liikkeen johtohahmo Abdullah Öcalan on vuodesta 1999 kärsinyt elinkautista tuomiota turkkilaisessa vankilassa. Öcalan on myös Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n toinen perustaja ja johtaja.
Huivi on sivuseikka
Syyskuun 16. Iranin moraalipoliisi pieksi hengiltä Mahsa Aminin, 22-vuotiaan kurdinaisen, koska hän ”käytti huivia islamin vastaisesti”. Sen jälkeen tuhannet naiset ja miehet ovat huutaneet kaduilla ”Naiset, elämä, vapaus” -slogania.
Zilan Vejin, toinen PJAK:n johtajista, muistuttaa, että kyseisen iskulauseen PJAK otti käyttöön jo vuonna 2013.
Monet kansainväliset järjestöt, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch, ovat raportoineet Iranin etnisten vähemmistöjen vaikeuksista saada koulutusta, töitä ja asunto. Naisiin kohdistuu etnisyydestä riippumatta syrjintää ja teokraattiselle hallinnolle he ovat olleet helppo maalitaulu.
– Naisten vapaus on asia, jonka tärkeyden johtajamme tunnistivat, analysoivat ja määrittelivät 40 vuotta sitten. Nyt kaikki iranilaiset havaitsevat sen, Vejin sanoo.
Voiko meneillään oleva kansannousu panna pisteen naisen syrjinnälle? Vejin on optimistinen.
– Tämä kapina poikkeaa aiemmista 43 vuoden ajatollahien vallan aikana koetuista. Se käynnistyi Kurdistanista naisten johtamana ja on levinnyt koko maahan, koska se kerää yhteen Iranin eri kansat, hän perustelee.
Vejin painottaa, että hijab ”on vain tekosyy kapinalle, jolla vaaditaan vapautta ja demokratiaa. Ihmiset eivät halua vain uudistuksia ilman muutoksia vallitseviin käytäntöihin, järjestelmään ja hallintoon”.
Aseisiin tarttuminen on Vejinin mukaan mahdollista, kun kyse on laillisesta puolustuksesta.
– Aseellinen taistelu on vain yksi vahvuuksistamme, joihin kuuluvat myös erilaiset sosiaaliset ja demokraattiset toimet. Tietenkään emme jää toimettomiksi, jos valtio toteuttaa massamurhan.
Rauhallinen taistelu
PJAK:n taistelijat eivät ole ainoita aseisiin tarttuneita Iranin kurdinaisia. Yhdessä miesten kanssa naiset taistelevat PDKI:n (Iranin Kurdistanin demokraattinen puolue) riveissä, PAK:ssa (Kurdistanin vapauspuolue)naisilla on oma joukko-osastonsa.
PAK:n lopullinen tavoite on muodostaa itsenäinen kurdivaltio neljästä alueesta, jotka nyt kuuluvat Turkille, Iranille, Irakille ja Syyrialle.
PAK:n naisten joukko-osaston tiedottaja Hana Hussein Yazadanpana kertoo, että heidän tukikohdastaan on tullut Iranin ohjusten kohde.
– Viimeisin ohjusisku tapahtui syyskuun 28. päivä. Menetimme kymmenen naista ja 21 haavoittui. Iran on uhannut, että se toistaa iskunsa, jollemme lakkaa tukemasta mielenosoituksia ja tarjoamasta suojaa maasta pakeneville, Yazadanpana selittää.
Hänen mukaansa PAK:lla on 3000 peshmergaa. Sana on kurdia ja tarkoittaa ”heitä, jotka kohtaavat kuoleman”. Peshmergoista kolmasosa on naisia, jotka ovat saaneet koulutusta islamilaisen valtion vastaiseen liittoumaan kuuluvilta yhdysvaltalaisilta ja saksalaisilta joukoilta.
PAK:n naiset ovat taistelleet myös Irakissa toimivia, Iranin tukemia shiiamilitantteja vastaan. Taistelukokemusta ei kuitenkaan hyödynnetä meneillään olevassa ajatollahien vastaisessa kansannousussa.
– On pysyttävä rauhallisena. Mielenosoitus onnistuu vain, jos vapaa maailma avoimesti tukee meitä ja ryhtyy toimiin islamilaista tasavaltaa vastaan, Yazadanpana sanoo.
Tuhansia tarvittaessa mobilisoitavia naisia
Kurdistanin vuoriston lisäksi sissejä löytyy internetistä. Iranin Kurdistanin Komalapuolue kertoo nettisivuillaan olevansa ”sosialidemokraattinen puolue, joka tavoittelee vapaata ja demokraattista Iranin liittovaltiota”.
Komala toimii Irakin Kurdistanin kaakkoiskulmassa hyvin lähellä Iranin rajaa. Järjestön mukaan se perusti ensimmäisenä kurdijärjestönä naispataljoonan jo vuonna 1982.
– Kun Komala perustettiin 1969 yksi sen perusperiaatteista oli sosialismin ja kurdien itsemääräämisoikeuksien ohella sukupuolten tasa-arvo, sanoo Komalan keskuskomitean jäsen Zagros Khosravi.
Khosravin mukaan puolueella on ”muutaman sadan taistelijan joukko vuorilla”, mutta hän painottaa, että varsinainen vahvuus on Iranissa olevien tuhansien tarvittaessa mobilisoitavien naisten joukko.
– Monet heistä ovat saanet koulutusta siviilivastarintataktiikoissa.
Tärkeimpiä viimeaikaisia virstanpylväitä on Khosravin mukaan yhdessä PDKI:n kanssa luotu Iranin kurdipuolueiden yhteistyöelin.
– Se selittää kurdien runsasta osallistumista mielenosoituksiin, hän toteaa.
Aseellisen konfliktin mahdollisuus
Kurdien rauhaninstituutin (KPI) analyytikko Kamal Chomanin mukaan kurdilais-iranilaisten puolueiden koordinaatio tulee olemaan avainasemassa, mikäli mielenosoituksiin kohdistuva väkivalta johtaa aseelliseen konfliktiin hallinnon kanssa.
Kurdilais-iranilaisten puolueiden erot vastaavat kurdien poliittista monimuotoisuutta.
– Siinä missä Syyriassa ja Turkissa valtaosa kurdeista edustaa vasemmistolaista, edistyksellistä ja kommunalistista ideologiaa, Iranissa ja Irakissa törmäämme nationalistisiin ja traditionalistisiin muuttujiin, joissa myös heimotekijöillä on ratkaiseva merkitys, Chomani selittää.
Iranin poliittinen pelikenttä on sekava ja kurdipuolueet edustavat monenlaista ajattelua. Choman esittää oman skenaarionsa.
– PJAK:lla on eniten kokemusta sissisodasta PKK-yhteyksiensä vuoksi. Heillä on myös valtava järjestöllinen valmius. PDKI:lla ja Komalalla on syvät juuret Iranissa, koska ne ovat toimineet poliittisesti ja sotilaallisesti 1970-luvulta saakka, mikä antaa niille mahdollisuuden mobilisoida taistelijoita maan sisällä.
uutiskirje 
