Kun sykloni Pam iski Tyynenmeren saarivaltio Vanuatuun vuonna 2015, se hääti kodeistaan lähes puolet valtion 270 000 asukkaasta, surmasi monia ja tuhosi taloja, viljelymaata ja muuta omaisuutta.
Efate-saarella se pyyhkäisi mennessään Taren Chilian koulun kirjoineen, pulpetteineen ja kaikkine tarvikkeineen.
– Olin kotona äidin ja isän kanssa. Emme voineet mennä ulos, mutta kuulimme tuulen ulvovan ja ukkosen jylisevän. Sitten naapurimme haki meidät pois, sillä talomme ei ollut turvassa myrskyltä, tuolloin peruskoulua käynyt Chilia kertoo.
– Kun ryntäsimme ulos, kuulin aaltojen ryskyvän kylämme peittyessä tulvan alle. Vesi pyyhkäisi mennessään koulun ja kaiken sen ympäriltä.
Koulu pystyyn kolmessa päivässä
Kun kylän koulu rakennettiin uudelleen, tuolloin 13-vuotias Taren Chilia sai muurata luokkahuoneiden ensimmäisen tiilen.
Australialaiset lahjoittajat antoivat rahat, ja rakennustarpeet saatuaan kyläläiset rakensivat itse koulunsa kolmessa päivässä.
– Käytimme suuria valkoisia Unicefin lahjoittamia telttoja, kunnes saimme koulun rakennettua. Koko kylä osallistui rakentamiseen, joka aloitettiin perjantaina. Lauantaina maalasimme ja sunnuntaina juhlimme koulun valmistumista. Maanantaina aloitimme koulun uudessa rakennuksessa, Chilia muistelee.
Saarivaltioiden tulisi saada korvauksia
Taren Chilia osallistui Egyptin ilmastokokoukseen. Tämä oli 20-vuotiaan miehen ensimmäinen ulkomaanmatka.
Hän on sitä mieltä, että Tyynenmeren saarivaltioiden tulisi saada korvauksia ilmastonmuutoksen seurausten tuhoaman infrastruktuurin korjaamiseen. Suurista hiilipäästöistä vastaavien kehittyneiden maiden pitäisi kantaa vastuu teoistaan.
– Pyydän kaikkia maailman maita edistämään ilmasto-oikeutta Tyynenmeren saarivaltioille tukemalla vahinkojen korvausmekanismin luomista, Chilia sanoo.
– Vanuatun hallituksen tulisi pyytää Kansainväliseltä tuomioistuimelta lausuntoa ilmastonmuutoksen aiheuttamien vahinkojen korvauksista.
Nykyiset voimavarat eivät riitä
Tyynenmeren yhteisön ilmastonmuutossopimusneuvonantaja Espen Ronneberg huomauttaa, että tarvitaan tositoimia ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseksi tai tuho ja vahingot jatkuvat ja kiihtyvät.
– Tulevaisuudessa nämä vaikutukset muuttuvat vielä paljon pahemmiksi, ellei lievennystoimia kiihdytetä ja ellei myös teknistä ja talousapua lisätä, Ronneberg sanoo.
– Nykyään käytettävissä olevat voimavarat eivät ole riittäviä ja tarkoituksenmukaisia Tyynenmeren valtioille.
– Tuhojen ja vaurioiden korvausmekanismi on keskeinen Tyynenmeren saarivaltioille, mutta tällä hetkellä on paljon tuntemattomia tekijöitä. Me tiedämme kyllä, mitä emme halua. Mekanismi täytyy työstää yhdessä kehityskumppaneidemme kanssa ja kaikkien täytyy olla samaa mieltä korvausasioista. Vielä ei olla ihan siinä pisteessä.
”Minulla on unelma”
Chilialle ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat koettua todellisuutta.
– Ilmastonmuutos on iskenyt minuun henkilökohtaisesti ja vaikuttanut ihmisoikeuksiini. Äitini työskenteli matkailualalla, mutta sykloni tuhosi hänen myyntikojunsa ja ajoi hänet kotiin. Minusta tuli perheen leiväntuoja. Meitä on seitsemän, ja minä teen töitä ravintolassa ruokkiakseni meidät kaikki, Chilia sanoo.
Hän joutui jättämään koulun kesken, kun äidiltä meni yritys ja kausityöläisenä Australiassa ja Uudessa-Seelannissa työskennelleeltä isältä meni selkä.
Ilmastokokoukseen osallistuminen on rikastuttanut Chiliaa ja hän on oppinut paljon uutta.
– En malta odottaa, että pääsen kertomaan kylällemme koralliriuttojen ennallistamisesta. Rakastan sukeltamista, mutta nykyään sukeltaessani en juurikaan enää näe värikkäitä koralleja. Me voimme kuitenkin tehdä paljon palauttaaksemme ilmastonmuutoksen tuhoamat koralliriuttamme, Chilia uskoo.
– Minulla on unelma, vaikka oma unelmani sortui, kun jouduin jättämään koulun kesken. Minä haluan saada maailman huomaamaan ilmastonmuutoksen, Taren Chilia sanoo. Australian ja Tyynenmeren Greenpeacen jäsenenä hän uskoo pystyvänsä vaikuttamaan asiaan.
uutiskirje 
