Teknologiateollisuuden työehtosopimukset päättyvät ylihuomenna keskiviikkona. Teollisuusliiton puheenjohtajan Riku Aallon mukaan erimielisyydet sopimusteksteistä ja palkankorotuksista ovat työnantajan kanssa merkittäviä.
– Mikäli neuvottelut eivät lähipäivinä tai -viikkoina johda toivottuun tulokseen, päätös työtaistelutoimiin ryhtymisestä voi tapahtua nopeasti, Aalto sanoi puheessaan Teollisuusliiton valtuustossa maanantaina.
Hänen mukaansa palkansaajilla on oikeus olettaa, että hintojen nousu huomioidaan tulevissa sopimusratkaisuissa.
Mikäli neuvottelut eivät lähipäivinä tai -viikkoina johda toivottuun tulokseen, päätös työtaistelutoimiin ryhtymisestä voi tapahtua nopeasti.
– Selvää toki on, että ostovoiman menetystä ei kerralla voi kuroa umpeen. Euroopan ja Suomen talouden sopeutuminen Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamaan energiakriisiin vaatii oman aikansa.
Aalto kertoi, että työnantajapuolen puheissa toistuu nyt kaksi keskeistä syytä, joiden avulla se yrittää torjua Teollisuusliiton vaatimukset palkankorotuksista. Ensimmäinen on se, että julkisen sektorin ratkaisun myötä kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijöiden palkat on sidottu teollisuuden ratkaisuihin. Teollisuuden työntekijöiden palkkoja ei työnantajan puheissa voi korottaa, koska korotukset valuvat julkiselle sektorilla.
– Teollisuusliitto ei kuitenkaan tyydy pienempiin palkankorotuksiin sen takia, että ratkaisustamme hyötyy joku toinen. Työnantajapuolen olisi hyvä sisäistää tämä mahdollisimman pian. Kytkykaupat eivät vaikuta neuvottelutavoitteisiimme. Tätä lähtökohtaa ei muuta myöskään Kaupan liiton ilmoitus, jonka perusteella järjestö kieltäytyy neuvottelemasta Palvelualojen ammattiliitto PAM:in kanssa ennen kuin teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden ratkaisut on sovittu.
Teollisuudella menee hyvin
Toinen työnantajan peruste vastustaa palkankorotuksia liittyy Aallon mukaan talouteen. Joidenkin arvioiden mukaan Suomi on pian taantumassa, eikä siksi nyt olisi oikea aika palkankorotuksille.
– Talouden tilan heikkeneminen on tietenkin totta, mutta koko totuutta se ei kerro. Teollisuuden toimialalla menee edelleen poikkeuksellisen hyvin. Yritysten kannattavuus on vahvistunut jopa koronavuosina. Hyvää kannattavuutta on tukenut Suomen vahva kilpailukyky, joka on parantunut edelleen kilpailijamaidemme palkkaratkaisujen myötä, Aalto sanoi.
Saksassa IG Metallin ratkaisu takaa kahden vuoden aikana 8,5 prosentin palkankorotukset. Lisäksi työntekijöille maksetaan 3 000 euron kertaerä valtion veroporkkanan siivittämänä.
– Näitä faktoja Teollisuusliitto pitää neuvotteluissa esillä. Tarpeen mukaan viemme samat terveiset myöhemmin myös valtakunnansovittelijalle.
Keskusjärjestö määrittämään tavoitteet?
Riku Aalto kuvaili suomalaisen työmarkkinamallin menneen oudoksi, kun Teollisuusliitto neuvottelee julkisen sektorin kytkyn ja Kaupan liiton ilmoituksen myötä palkat kerralla noin miljoonalle suomalaiselle palkansaajalle.
– On hyvä ymmärtää, että tässä joukossa metallimiehet, sahurit, peltisepät, korjaamotyöntekijät ja monet muut teollisuuden ammattilaiset ovat vähemmistössä. Enemmistön muodostavat lähihoitajat, lääkärit, sairaanhoitajat ja opettajat.
Puhdas vientivetoinen palkkakoordinaatio ei ole Aallon mukaan enää mahdollista. Se rikkoutui julkisen sektorin ratkaisun myötä, eikä menneeseen ole paluuta.
Vaihtoehtona hän väläytti liittojen yhteisiksi sopimat tavoitteet, joiden päänavaus tapahtuu teollisuuden pöydässä. Ruotsin mallissa keskusjärjestö LO määrittää työmarkkinoille palkankorotustavoitteet. Tämän jälkeen teollisuuden työntekijäjärjestöt neuvottelevat asetetun tavoitteen pohjalta työehtosopimukset, joista muodostuu yleinen linja työmarkkinoille. Näin vienti määrittää linjan, mutta yhteisesti sovitun pohjalta.
– Mikäli neuvotteluiden keskittäminen teollisuuteen jatkuu esimerkiksi Paltan, Elintarviketeollisuuden, Rakennusteollisuuden, MaRan, Finanssialan tai muiden toimesta, kysyn, onko Teollisuusliitolla muuta vaihtoehtoa kuin hakea palkkatavoitteille tukea SAK:n hallitukselta. Näin koko työmarkkinakenttä palkansaajapuolelta osallistuu tavoitteiden määrittelyyn. Tämä malli olisi tosiasiallisesti paluu keskitettyyn pöytään, mutta keskusjärjestöjen sijaan neuvotteluita käydään teollisuuden osapuolten välillä, Aalto hahmotteli.
Orpolta tarvitaan täsmennyksiä
Riku Aalto otti kantaa myös eduskuntavaaleihin ja niiden jälkeiseen aikaan. Erityistä huolta Teollisuusliitto kantaa kokoomuksen linjauksista. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on ollut työmarkkinoita koskevassa linjanvedossaan Aallon mukaan epäjohdonmukainen ja epäselvä.
Muutama viikko sitten Ylen Ykkösaamussa Orpo lupasi, ettei puolue tavoittele yleissitovuuden poistamista tai rajoittamista. Kaikki tätä lupausta seurannut puhe kuitenkin ennakoi juuri päinvastaista. Lähetyksessä Orpo halusi enemmän mahdollisuuksia yksilölliselle asioiden sopimiselle.
– Koska työsopimuksella voidaan aina yksilöllisesti sopia työehtosopimusta paremmin, on vain yksi suunta, johon Orpo haluaa yksilöllistä sopimista mahdollistaa. Heikompaan suuntaan eli alle työehtosopimusten vähimmäistason. Tällainen sopiminen tarkoittaa työehtosopimusten sitovuuden romuttamista. Vaikutuksiltaan kyse on huomattavasti suuremmasta kokonaisuudesta kuin Juha Sipilän kilpailukykysopimus. Työehtosopimusten ohittaminen yksilöllisellä sopimisella vie palkansaajilta mahdollisuuden kehittää työelämää ja huolehtia erityisesti pienituloisten toimeentulosta.
Jos kokoomuksen linja on aidosti tämä, edessä ovat Aallon mukaan työmarkkinavaalit.
– Jotta väärinkäsityksiltä vältytään, Petteri Orpon on yksiselitteisesti kerrottava, mitä työelämän lakeja hän aikoo muuttaa ja millä tavalla. Muuten riskinä on palkansaajien ansioiden leikkaaminen jälleen kerran poliitikkojen toimesta.