Mistä hallitusta nyt heiluttavassa luonnonsuojelulakia koskevassa kiistassa on kysymys?
Lähtökohta on tämä:
Suomen luonnon monimuotoisuus hupenee edelleen. Uhanalaisia lajeja kaikista Suomessa arvioiduista lajeista on nyt 11,9 prosenttia. Vastaava luku vuonna 2000 oli 8,0 prosenttia ja vuonna 2010 10,5 prosenttia. Suomen luontotyypeistä lähes puolet, 48 prosenttia, on nyt uhanalaisia. Uhanalaisia metsälajeja on 833, joka on yli 30 prosenttia kaikista uhanalaisista lajeista.
Tiedot löytyvät Suomen luontopaneelin puheenjohtajan Janne Kotiahon asiantuntijalausunnosta mietinnön laatineelle ympäristövaliokunnalle.
Kun keskusta, kokoomus ja perussuomalaiset ovat nyt vesittämässä jo valmiiksi heikennettyä hallituksen esitystä, ne tietävät, mitä ovat tekemässä.
Oppositio haluaa keskustan tuella poistaa laista kokonaan pykälät, jotka käsittelevät uhanalaisia luontotyyppejä. Hallitus esitti, että uhanalaiseksi luontotyypiksi voidaan määritellä sellainen luontotyyppi, jonka riski hävitä luonnosta on vähintään korkea. Viranomaisten olisi otettava uhanalaiset luontotyypit ja uhanalaiset eliölajit huomioon päätöksenteossaan.
Oppositio ja keskusta perustelevat asiaa omaisuudensuojalla. Perustuslakivaliokunta kuitenkin katsoi lausunnossaan, ettei uhanalaisuuden määrittely sellaisenaan saa aikaan välittömiä oikeusvaikutuksia.
MTK:n pelottelu korvauksetta jäävän luonnonsuojelun lisääntymisestä meni porvaripuolueilla paremmin läpi kuin perustuslakivaliokunnan kanta.
Perustuu tieteelliseen tietoon
Mietintöön jättämässään vastalauseessa vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden edustajat toteavat kiistapykälistä, että niiden tarkoituksena on edistää uhanalaisista luontotyypeistä olemassa olevan tiedon käytettävyyttä.
Luontotyyppien uhanalaisuus perustuu tieteelliseen tietoon ja ne ovat uhanalaisia siitä riippumatta, säädetäänkö niistä erikseen lakipykälissä, mutta niistä säätämisen tarkoitus on valiokunnassa vähemmistöön jääneiden mukaan edistää yleisemmin päätöksenteon tietopohjaa
”Säännöksellä ei luoda uusia velvoitteita uhanalaisten luontotyyppien suojeluun”, vasemmistoliiton, SDP:n ja vihreiden valiokuntaedustajat toteavat.
Luontotyypin säätämisellä uhanalaiseksi olisi kuitenkin vaikutusta esimerkiksi viranomaisten seurantavelvoitteen noudattamiseen, joka kohdistuu osaltaan myös uhanalaisiin luontotyyppeihin. Seurannasta saatujen tietojen perusteella viranomaisen tulee ryhtyä tarvittaessa muihin toimenpiteisiin luontotyypin suojelutason parantamiseksi.
Nämä velvoitteet jäävät laista pois, jos keskusta äänestää opposition mukana myös suuressa salissa.
”Puhtaasti politiikkaa”
Luonnonsuojelulain uudistus oli Sanna Marinin hallituksen tärkein luontokatoa hillitsevä hallitusohjelmaan kirjattu toimenpide. Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon vuoteen 2030 mennessä. Luonnonsuojelulain luontotyyppien suojaa parantavien pykälien sekä vesilain luontotyyppien lisäysesityksen poistaminen hallituksen esityksestä tekee tavoitteen saavuttamisesta entistä vaikeampaa, arvostelee Suomen luonnonsuojeluliitto.
– Luontokato jatkuu Suomessa eikä uusi luonnonsuojelulaki pysty sitä pysäyttämään. Jo hallituksen esitys oli kompromissi. Keskusta vesitti sitä vielä lisää opposition kanssa varsinkin luontotyyppien suojelun osalta, sanoo Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola.
Ympäristöjuristi Matti Kattaisen mukaan kyse on puhtaasti politiikasta. Hän viittaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon siitä, että ehdotettu sääntely ei muodostu perustuslain turvaaman omaisuuden suojan kannalta ongelmalliseksi.
Lisäkierrettä asialle antaa se, että ensi viikolla alkaa YK:n luontokokous, johon Suomi osallistuu osana EU:n neuvotteluryhmää. Jo edellisissä tavoitteissa kansainvälinen yhteisö lupasi lopettaa luontokadon vuoteen 2020. Luonnon köyhtyminen on kuitenkin vain kiihtynyt. Yli miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto.
Ongelma on siis yleismaailmallinen. Ongelmat myönnetään, mutta mitään ei haluta tehdä. Aina toimettomuudelle joku syy keksitään. Suomessa keksittiin nyt omaisuudensuoja, johon esitys ei siis ollut puuttumassa.