2000-luvun ensimmäisissä eduskuntavaaleissa nähtiin uusi ilmiö ”pääministerivaali”, johon media tarttui innolla mukaan. Puolueet nimesivät ennen vuoden 2003 vaaleja pääministeriehdokkaitaan, koska SDP:n keksimän automatiikan takia suurimman puolueen puheenjohtajasta tulee itsestään selvästi pääministeri.
Lisäksi SDP:n ja keskustan tasainen taisto sai demarit vaatimaan, että vasemmistoliittolaiset äänestävät taktisesti puolueen ehdokkaita estääkseen porvarihallituksen synnyn.
Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Minna Sirnö sanoi KU:lle marraskuun 2002 viimeisessä Viikkolehdessä, ettei hyväksy asetelmaa, jossa eduskuntavaalit yritetään kääntää Paavo Lipposen ja Anneli Jäätteenmäen väliseksi missikisaksi.
Sirnöstä pyrkimys politiikan kaksinapaistamiseen SDP:n ja keskustan välisenä valtataisteluna oli huolestuttava muutenkin kuin vain oman puolueen kannalta.
– Suomalaisen yhteiskunnan suuri vahvuus on ollut toimiva monipuoluejärjestelmä. Kansalla on ollut mahdollista valita vähän eri lailla asioista ajattelevista puolueista itselleen sopivin ja oikein. Jos tätä ajattelua kavennetaan sillä, että vain kahden puolueen menestyminen on tärkeää, niin se on raju kavennus suomalaiseen demokratiaan.
Minna Sirnöstä oli oikea ratkaisu siirtää pääministerin valinta eduskunnalle. Se vahvisti kansan suoraan valitseman elimen valtaa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ollut se, että 200 ihmisen valinnan sijasta ollaankin yhtäkkiä puhumassa vain kahdesta ihmisestä.
Paras este porvarihallitusta vastaan oli hänen mukaansa se, että eduskunnassa on vahva vasemmisto, joka pystyy jatkamaan kaksi vaalikautta tehtyä hyvää yhteistyötä.
Henkilöpalvonta syrjäyttää asiat
Sirnö arvosteli pääministerikeskustelua myös siitä, että tärkeät seuraavan vaalikauden asiat uhkaavat jäädä henkilökeskustelun varjoon.
– Kun mennään tähän suorastaan henkilöpalvontaan, niin unohdetaan eduskunnan perustehtävä. Se hyvin pitkälle ratkaisee, minkä näköinen ja minkä oloinen Suomi on paitsi seuraavat neljä vuotta, niin todennäköisesti myös paljon pitemmällä jaksolla. Minusta pitäisi keskustella näistä asioista.
– Minusta se on äänestäjien häpäisyä, arvosteli puolestaan vasemmistoliiton toinen varapuheenjohtaja Matti Huutola suurten puolueiden muotivillitystä nimetä pääministeriehdokkaita.
– Suomessa ei eletä kaksipuoluejärjestelmässä. On äänestäjien aliarvioimista, jos jo etukäteen ryhdytään puhumaan pääministerivaalista riippumatta puolueiden vaalimenestyksestä tai hallitusohjelmasta.
Huutolakin painotti, että asiat ratkaisevat.
– Oleellista on se, mikä on hallitusohjelma. Ei pääministeri Suomessa kaikkea ratkaise, vaikka hänellä merkittävä valta onkin.
Vuoden 2003 vaalien jälkeen ei tullut porvarihallitusta, vaan suurimmaksi puolueeksi noussut keskusta muodosti yhdessä SDP:n ja RKP:n kanssa perinteisen punamultahallituksen. Pääministeri Anneli Jäätteenmäki (kesk.) kaatui Irak-skandaaliin kesäkuussa ja pääministeriksi nousi Matti Vanhanen.