Sota on edelleen Venäjän virallisesta kannasta huolimatta voimakkaasti läsnä Tšetšeniassa, sanoi alueella loppusyksyllä 2002 käynyt Ylen kirjeenvaihtaja Martti Hosia. Miinavaara, rikkiammutut talot ja mielivalta venäläisten pystyttämillä tiesuluilla hallitsevat elämää.
Hosia oli harvinainen suomalainen sodan. Käytännössä länsimaiset toimittajat pääsivät Tšetšeniaan vain Venäjän viranomaisten järjestämillä ja hyvin säännellyillä tutustumiskäynneillä.
Suomi-Venäjä -seura palkitsi Hosian ensimmäisellä Harashoo-palkinnollaan. Palkinto myönnettiin toiminnasta, joka positiivisessa mielessä liittyy Venäjään ja venäläisyyteen tai edistää Suomen ja Venäjän välistä yhteistyötä tai Venäjä-tietouden leviämistä Suomessa.
Hosian kuvaukset 20 vuoden takaisesti Groznyista muisuttivat sitä, mitä nyt saadaan lukea Venäjän pommittamista ukrainalaiskaupungeista.
– Groznyissa ei ole vielä sähköä. Katuvalaistus on sitä, että on lyöty kaasuputki poikki ja siinä palaa ikuinen liekki. Vettä ei ole. Ihmiset hakevat sitä ämpäreillä vesipisteistä.
– Kerrostaloista on yläkerrat aikanaan ammuttu tykillä hajalle ja alakerrassa asutaan. Ikkunat on paikattu vanerinpaloilla. Koska mitään jätehuoltoa ei tietenkään ole, jätteet heitetään ikkunasta ulos, ja lehmät ja kulkukoirat sitten kaivelevat niitä.
Ei armoa tiesuluilla
Todella tylyinä ja ilkeinä paikkoina groznylaisten kannalta Hosia piti venäläisten tiesulkuja, joita oli muutaman sadan metrin välein.
– Tiesulkuja miehittävät ympäri Venäjää kerätyt omon-poliisit. Komennus on heille vastenmielinen ja useimmat pitävät sitä tilaisuutena tehdä rahaa. Siellä puhutaan, että on lomake numero 10 ja lomake numero 50, joilla pääsee tiesulun läpi. Se tarkoittaa 10 tai 50 ruplan seteliä.
Kun venäläisjoukot suorittivat kaupungissa puhdistuksia, tiesulut menivät täysin kiinni.
– Kukaan ei pääse läpi. Vaikka ihmisillä on sairauksia, joiden vuoksi pitäisi päästä ensiapuun tai jotain muuta välttämätöntä kulkemista, niin mitä armoa ei ole.
– Tšetšeenit sanovat myös, että jos naama ei miellytä tiesululla, niin sitten sinua viedään.
Monet päätyivät keskitysleiriin, jonka ohi toimittajaryhmä ajoi. Leiriä ympäröi kolme, neljä metriä korkea lankkuaita. Sitä ei saanut kuvata ja ympärillä oli miinoja.
”Venäjästä normaali valtio”
Ylen Moskovan-kirjeenvaihtajana ensi kerran jo vuonna 1986 työskennelleen Martti Hosian puheissa kuului se toiveikkuus, joka Venäjän kehitykseen liitettiin vielä vuonna 2002. Hän uskoi Venäjä olevan pikkuhiljaa muuttumassa normaalimmaksi valtioksi.
– Suuret temput siellä on periaatteessa tehty. On päätetty, että poliittinen järjestelmä on demokratia. Se on varmaan vielä hyvin epätäydellinen demokratia, mutta päätös on kuitenkin tehty.
– Talouden puolella suuri päätös on markkinatalous. Sekin on kauhean epätäydellinen, mutta se on tehty.
– Suunta on kuitenkin kohti normaalia valtiota ja tämä linja on minun mielestäni presidentti Putinin suuri ansio.
uutiskirje 