Nuori Mai Kivelä ei olisi uskonut, että hän on kansanedustaja täyttäessään 40. Muuten Kivelän elämä on mennyt paljolti niin kuin hän on halunnut. Niin voi käydä, jos tietää, mitä tahtoo.
– Olen aina tiennyt, mitä haluan. Se on helpottanut elämää, vasemmistoliiton helsinkiläinen kansanedustaja sanoo.
– Olen pystynyt tekemään valintoja, jotka ovat tukeneet sitä, että saan toimia niiden asioiden puolesta, joihin uskon.
”Vaikeat ajat vain korostavat sitä, kuinka tärkeää on vaikuttaa poliittisesti”.
Haave toteutui, kun Kivelä pääsi töihin Greenpeaceen, samoin silloin, kun hän aloitti Animalian toiminnanjohtajana.
– Haastetta on sitten tullut riittämättömyyden tunteesta ja kuormituksesta. Tavoitteet ovat niin isoja, että on mahdoton täyttää vaatimuksia.
Tässä Kivelä viittaa esimerkiksi ilmastoKRIISIN torjuntaan.
– Politiikassa keskitytään nykyhetkeen ja tulevaan. Voi jäädä huomaamatta, mitä on saatu aikaan. Todellisuudessa kuitenkin minunkin elinaikanani monet asiat – ihmisten yhdenvertaisuus, eläinten oikeudet ja suhtautuminen ympäristöön – ovat kehittyneet valtavasti positiiviseen suuntaan. Olen ylpeä siitä, että olen voinut omalta osaltani olla mukana tässä.
Toisaalta nykyhetki on myös haastava, esimerkiksi oikeistopopulismin ja kansainvälisesti katsoen demokratian puutteen vuoksi.
– Jos on vaikeat ajat, se vain korostaa sitä, kuinka tärkeää on vaikuttaa poliittisesti. Niinä aikoina tarvitaan entistä kipeämmin hyvää ja kestävää politiikkaa ja päätöksiä, jotka eivät vaikeuta pienituloisten elämää tai lisää kriisejä.
.
Ei puoluepolitiikkaan
Siihen, että Kivelä on tiennyt, mitä haluaa, on kaksi poikkeusta: perhe ja puoluepolitiikka.
– En miettinyt, haluanko perheen. Vanhemmuuteen olen kasvanut pikku hiljaa, kahden lapsen äiti sanoo.
Puoluepolitiikkaan Kivelän ei missään tapauksessa pitänyt lähteä, vaikka hän toimi Vasemmistonuorissa.
– Jo lukioaikojen yhteiskunta-analyysini perusteella Vasemmistonuoret oli selkeä valinta, kun kuulin, että se ei tarkoita puolueeseen liittymistä. Aktivistit liittyivät poliittisista nuorisojärjestöistä tyypillisesti Vasemmistonuoriin. Se oli räväkkä ja teki paljon katukampanjointia, hän sanoo.
– Minua kiinnostivat järjestöt ja kansalaisaktivismi. Myös politiikka kiinnosti, mutten yhtään kokenut, että poliitikkona oleminen todellakaan olisi mun juttu.
Vasemmistoliiton nykyinen puheenjohtajasta, opetusministeri Li Andersson vaikutti Kivelän asenteeseen.
– Aiemmin ajattelin, että politiikassa ei voi olla, jos on periaatteellinen ja tinkimätön, mutta Li muutti suhtautumiseni tähän. Hän näytti, että voi olla, Kivelä sanoo.
Kivelä oli lisäksi tehnyt töitä järjestöissä jo 15 vuotta. Kivelän ensimmäiset vaalit olivat vuoden 2015 eduskuntavaalit . Silloin hän ei päässyt läpi. Uudet haasteet kiinnostivat.
– Työssäni yritin vaikuttaa politiikkaan. Oli ehkä looginen johtopäätös pyrkiä itse mukaan.
Lopulta kuitenkin myös eduskuntaan pääseminen toteutti yhden haaveen. Kivelä kokee kasvaneensa poliitikoksi nyt toimittuaan lähes neljä vuotta kansanedustajana.
– Aloittaessani kansanedustajana pidin itseäni yhä kansalaisaktivistina ja ulkopuolisena eduskunnassa.
Hän on erikoistunut ilmasto-, ympäristö- ja eläinoikeuskysymyksiin. Niiden lisäksi hän puhuu paljon yhdenvertaisuudesta.
– On ihanaa, voin keskittyä täysillä vaikuttamiseen, hän sanoo nyt.
– Enää ei tarvitse odottaa, että pääsee asemiin, kuten nuorena. Nyt voi vaikuttaa niin paljon kuin jaksaa.
Sairaan siistiä
Kivelä on ensimmäisen kauden kansanedustaja. Vauhti on kuluvalla vaalikaudella ollut niin hengästyttävä, ettei voi puhua poliittisen päätöksenteon olevan hidasta.
– Hallituspuolueen edustajana on paljon mahdollisuuksia, hän sanoo.
Hänen kohdallaan mahdollisuudet alkoivat heti vaalien jälkeen, kun hän pääsi hallitusneuvotteluissa vasemmistoliiton edustajaksi ympäristö- ja ilmastopöytään.
– Se oli sairaan siistiä, isoin vaikuttamisen paikka heti aluksi. Tykkään politiikasta niissä tilanteissa, joissa oikeasti tehdään päätöksiä.
Hallituspuolueessakaan ei tietenkään saa tahtoaan läpi kovin usein.
– Toki tämän ymmärtää, kun kyse on viiden puolueen hallituksesta, Kivelä sanoo.
– Jos olisi kolmen puolueen hallitus, aika moni kiista olisi jäänyt käymättä ja montaa hyvää asiaa edistetty. Kun hallituksessa on hyvin erilaisia näkemyksiä, syntyy poukkoilua. Tällä kaudella se on näkynyt erityisesti ympäristöpolitiikassa.
Käytännössä vasemmistoliitto ja vihreät ovat olleet yhtä mieltä ja keskusta RKP:n kanssa toista mieltä. Pääministeripuolue SDP on sitten etsinyt kompromissia. Tämä on turhauttanut Kivelää.
– Minusta myös SDP:n kannan pitäisi näkyä. Nyt tuntuu, että demareilla ei ole omaa kantaa ja he sitten hakevat vain kompromissia. Toivoisin, että demareilla olisi vahvempi, oma otteensa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaan.
Kohti parempaa maailmaa
Kun Kivelästä 40 vuoden kuluttua tehdään 80-vuotishaastattelua, hän uskoo monen asian parantuneen.
– Ei ole vaikea kuvitella, miltä kestävä yhteiskunta näyttäisi. 40 vuotta on niin pitkä aika, että jos yhteiskuntajärjestyksemme pysyy pystyssä, uskon siihen mennessä esimerkiksi eläinten tehotuotannosta luovutun, koska se on oikeasti tehoton tapa tuottaa ruokaa, hän sanoo.
– Uskon myös, että olemme pystyneet siirtymään päästöttömään yhteiskuntaan. Se ei ole vain utopia, sillä siihen on jo olemassa ratkaisuja. Uskon myös, että luonnon monimuotoisuuden arvostaminen lisääntyy.
Se, että suurin osa maailmasta ei elä kuten ihmiset Pohjoismaissa, ei Kivelän mielestä tarkoita, etteikö positiivista kehitystä tapahtuisi.
– Jos tarkastelupiste on Suomi, on helppo nähdä miten ilmastokestävä hyvinvointivaltio toteutetaan. Mutta ei ilmastotyö kuitenkaan ole vain Pohjoismaiden keksimä asia. Esimerkiksi Kiinahan on maailman suurimpia tuulivoimaan investoijia. Vihreän siirtymän suhteen tapahtuu jotain melkein kaikissa maissa.
Taas saatiin paljon aikaan
Myös juuri päättynyttä YK:n luontokokousta Kivelä pitää historiallisena.
– Aikaiseksi saatiin ei vähempää kuin riittävä sitoumustaso ja mittakaava luontokadon pysäyttämiseksi globaalilla tasolla, hän arvioi.
– Maailmanlaajuinen luontokato ja etenevä kuudes sukupuuttoaalto saivat maailman maat vastaamaan riittävän mittakaavan toimenpidesitoumuksella. Sopimuksen tavoite on pysäyttää luontokato 2030 mennessä.
Hän toteaa tämän tarkoittavan, että 30 prosenttia maailman ekosysteemeistä ennallistetaan ja 30 prosenttia maista ja vesistä suojellaan vuoteen 2030 mennessä.
– Tähän ovat maailman maat sitoutuneet, hän iloitsee ja toteaa myös ylikulutukseen puututtavan.
– Tämä on ainoa järkevä johtopäätös tilanteessa, jossa uhanalaistamiskehityksen pääsyyksi on tunnistettu elinympäristöjen katoaminen. Siihen suurena syynä taas teollistuneiden yhteiskuntien tarve raaka-aineelle, luonnonvaroille ja viljelysmaalle.
Enää pitää varmistaa, että nyt sovitut tavoitteet toteutetaan.
Mai Kivelä viettää 40-vuotissyntymäpäiväänsä tänään tiistaina.
lehti 