Humanitaarinen hätätila keskisellä Välimerellä on yksi Giorgia Melonin johtaman äärioikeistolaisen hallituksen haasteista Italiassa. Viime vuoden marraskuussa Ranskan ja Italian välille puhkesi vakava diplomaattinen kriisi, kun Italia esti kansalaisjärjestö SOS Humanityn laivan rantautumisen ja ohjasi sen eteläranskalaiseen Toulonin satamaan.
Samoihin aikoihin Lääkärit ilman rajoja (MSF) -järjestön laiva kieltäytyi noudattamasta Italian määräämää osittaista maihinnousua, jossa vain jotkut kaikkiaan 572 pelastetusta olisivat päässeet poistumaan laivasta.
– Valikoiva maihinnousu ei perustu mihinkään sääntöön. Se on pelkkä uusi yritys estää kansalaisjärjestöjä toimimasta, MSF:n Italian pelastustoiminnan päällikkö Juan Matias Gil sanoo. MSF voitti kiistan, ja kaikki pääsivät maihin Sisilian Cataniassa.
Gil arvelee, että riita Ranskan kanssa saattoi vaikuttaa siihen, että Melonin hallitus salli laivan satamaan pääsyn ja pelastettujen maihinnousun.
Hallitukset vaihtuvat, politiikka ei
Italian viranomaiset korostavat, ettei maan siirtolaispolitiikassa ole tapahtunut muutosta. Jo monet peräkkäiset hallitukset ovat olleet pelastuslaivastojen raivokkaimpia vihollisia. Satamia on suljettu, laivoja takavarikoitu ja oikeusprosesseja pelastajia vastaan käynnistetty. Italia on ottanut käyttöön koko työkalupakkinsa yrittäessään estää kansalaisjärjestöjen yhdeksän alusta käsittävän pelastuslaivaston toimintaa.
– Jo Mario Draghin hallituksen aikana näimme vilauksia niistä käytännöistä, joita Meloni nykyään toteuttaa, mutta silloin niistä ei pahemmin puhuttu, Gil toteaa.
– Jo silloin saatoimme joutua odottamaan yli kymmenen päivää ennen kuin meidät päästettiin turvasatamaan.
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n tilastojen mukaan vuonna 2022 joulukuun puoliväliin mennessä lähes 100 000 ihmistä on saapunut Italiaan meren yli. Useimmat ovat lähteneet matkaan Libyasta, lähes aina ihmiskauppiaiden ohjaamien hatarien lauttojen ja purtiloiden kyydissä.
Laittomia keinoja
Kansainvälinen laki määrää päästämään haavoittuvassa asemassa olevia kyyditsevät alukset pikaisesti turvaan, mutta pelastuslaivat joutuvat usein odottamaan satamaan pääsyä jopa yli kaksi viikkoa. Gil näkee sen vain yhtenä mausteena kampanjassa pelastuslaivastoa vastaan.
– Italia käyttää keinoja, joilla ei ole laillista pohjaa. Kun meidät pakotetaan menemään Ranskaan tai Espanjaan, purjehdittava matka kolminkertaistuu, ja me voimme käyttää vähemmän aikaa pelastusalueella, Gil sanoo.
Hän myös huomauttaa, että Italian hallitus on tavallaan kriminalisoinut kansalaisjärjestöjä. Niitä syytetään usein yhteistyöstä ihmiskauppamafioiden kanssa sekä väitetään niiden muodostuneen vetovoimatekijäksi tulijoille. Gil painottaa, että pelastuslaivasto vastaa kaikkiaan vain 14 prosentista Italiaan meritse saapuneista, kuten Italian kansainvälisen politiikan tutkimuksen instituutin tilastot kertovat.
– Italian hallitusta riipoo vain se, että me teemme ongelmasta näkyvän, Gil uskoo.
Merelle Libyasta
Valtaosa pelastetuista saapuu Libyasta. Se selittyy vuoden 2011 kuohunnan jälkeen vallinneella epävakaudella. Asejoukkiot ovat siitä lähtien kamppailleet maan hallinnasta, eikä yksiselitteistä voittajaa ole löytynyt. Maassa on käytännössä kaksi kilpailevaa hallitusta ja se on vailla laillista järjestystä.
Eurooppa alkoi siirtolaisvirtoja hillitäkseen kouluttaa ja varustaa Libyan merivartiostoa vuonna 2018. Joukkoja kuitenkin syytetään väkivallasta siirtolaisia kohtaan ja ihmiskauppamafioiden väitetään soluttautuneen niihin.
Kansalaisjärjestöjen mukaan monet maahan palautetut siirtolaiset päätyvät ihmisoikeusloukkausten uhreiksi libyalaisissa pidätyskeskuksissa, joita ylläpitävät kummatkin maan vallasta kiistelevistä hallituksista.
Merivartiosto syynää
Kansainvälisen siirtolaisjärjestön tilastojen mukaan yli 25 000 ihmistä on kuollut tai kadonnut Välimerellä vuoden 2014 jälkeen. EU:n eteläraja on muuttumassa joukkohaudaksi, mutta humanitaarinen pelastuslaivasto kohtaa monenlaisia esteitä pyrkiessään estämään lisähukkumiset.
Italian merivartioston julman pikkutarkat tarkastukset voivat pysäyttää laivan satamaan kuukausiksi. Espanjalainen kansalaisjärjestö Salvamento Maritimo Humanitario (SMH)/ on muuntanut vanhan baskien kalastusaluksen pelastuslaivaksi, ja sillä on omakohtaista kokemusta merivartioston toiminnasta.
SMH:n toiminnanjohtaja Iñigo Mijangos kertoo, että Espanjan kauppamerenkulun viranomaiset tarkastavat alukset ennen kuin ne lähtevät satamasta. Näin yritetään välttää ongelmat Italian viranomaisten kanssa.
Salvini syytteessä
Entinen sisäministeri ja Italian sisäpolitiikan voimahahmo, siirtolaisvastaisuudella ratsastanut Matteo Salvini on saanut syytteen siitä, että hän yritti estää espanjalaisen Open Arms -kansalaisjärjestön pelastamien sadan siirtolaisen rantautumisen Italiaan.
Pelastettujen täytyi pysyä laivassa 19 päivää. Se rikkoi sekä Italian että kansainvälistä merilakia. Vuoden 2021 marraskuussa käynnistynyt prosessi voi periaatteessa tuottaa Salvinille jopa 15 vuoden vankilatuomion. Salvinin puolustusasianajajat ovat toistaiseksi onnistuneet jarruttamaan käsittelyä. Asiaa auttanee se, että Salvinin entinen oikea käsi, Matteo Piantodosi on Melonin hallituksen sisäministeri.
Pelisäännöt muuttuvat kaiken aikaa
Open Arms aikoo kuitenkin lähettää laivan keskisen Välimeren pelastusalueelle. Suunniteltu lähtöpäivä Barcelonasta oli 24. joulukuuta.
– Me varaudumme viivytyksiin satamaan pääsyssä, joten tällä kertaa meillä on mukana ruokaa 30 päiväksi 300 ihmiselle. Emme tiedä, kuinka kauan he pakottavat meidät odottamaan, Open Armsin pelastusretken päällikkö David Lladó sanoo.
Viivästykset voivat venyä vieläkin pitemmiksi, kun pelastusoperaatioita tehdään Maltan aluevesillä lähellä Libyaa. Maltan hallitus antaa vain ani harvoin pelastuslaivoille luvan rantautua. Lladó muistelee, että viimeksi niin tapahtui kesäkuussa 2020. Kansainväliset meripelastusprotokollat kuitenkin määräävät, että pelastajien täytyy ensiksi ottaa yhteyttä lähempänä sijaitsevaan Maltaan ja vasta sitten Italiaan.
– Tämä on kuin huijauspeliä, jossa pelin johtajat jatkuvasti muuttavat sääntöjä pelin edetessä. Merellä, maalla, oikeussalissa – koskaan emme tiedä, mitä odottaa, mutta emme voi vain jäädä satamaan, Lladó huokaa.