2022: Yle, Helsingin Sanomat, Iltalehti. 2021: Ilta-Sanomat, Yle, Helsingin Sanomat. 2020: Helsingin Sanomat, Hufvudstadsbladet, Yle. 2019: Image, Helsingin Sanomat, Yle.
Siinä listattuna viime vuosien ”Vuoden journalisti” -ehdokkaiden työnantajat. Vuoden 2016 ehdokkaiden kohdalla nähtiin merkittävä tapaus, sillä silloin Aamulehden toimittaja sai kunnian olla ehdolla ”Vuoden journalistiksi”. Tuon jälkeen Helsingin ulkopuolella työskenteleviä toimittajia ei ehdolla ole nähty.
Suomalaiset tiedotusvälineet puhuvat paljon moniäänisyyden tarpeesta, mutta palkintogaaloissa moniäänisyys ei ole näkynyt enää vuosiin. Ylessä ja Helsingin Sanomissa tehdään paljon erinomaista ja merkittävää journalismia, mutta on jokseenkin naurettavaa, että joka vuosi palkintolistoille tulee ehdokas niistä – parhaimmassa tapauksessa ehdolla on sama toimittaja kuin pari vuotta aiemmin. Tämä ei tietenkään ole merkittävää ja hyvää journalismia tekevän toimittajan vika – vika on huonossa rakenteessa.
Moniäänisyyden puute
Lista ei varsinaisesti juuri muutu parempaan suuntaan, kun katsotaan ”Vuoden juttu” -kategoriaa. Sekin on Ylen ja Helsingin Sanomain dominoima. Tosin viime vuoden parhaaksi jutuksi on löydetty ehdokas Kodin Kuvalehdestä, ja vuoden 2021 parhaan jutun tekijöiksi pääsi ehdokasryhmä jyväskyläläisestä Keskisuomalaisesta.
Vinouma on selvästi huomattu Suuri journalistipalkinto -lautakunnassa. Tälle vuodelle on keksitty uusi palkintokategoria, jolle on keksitty ”Vuoden alueellinen vaikuttaja” -nimi.
Ajatus on varmasti ollut hyvä, mutta ensimmäisenä mieleen palkintokategoriasta tulee juttumatka, jossa helsinkiläinen toimittaja matkaa maakuntiin tapaamaan niitä oikeita ihmisiä. Ja kyllä, olen itse tehnyt tuollaisia juttuja – ne ovat melko piinaavaa luettavaa.
Pääpointti on tämä: jos moniäänisyys ei näy edes palkintogaaloissa, miten se voisi näkyä missään muuallakaan. Suomessa on valtava määrä lehtiä, joten on hämmästyttävää, että kaksi mediataloa on kahmaissut näin ison palan kakusta.
Pitääkö edes palkita
Onko tämä kaikki sitten katkeraa pienen puoluelehden päätoimittajan valitusta? Voi sen niinkin lukea, mutta yrityksenä on enemmän osoittaa, että ”Suomen merkittävin journalismille vuosittain annettava tunnustus” annetaan usein joko Pasilaan tai Sanomataloon. Niiden välillä on muutama kilometri.
Toinen kysymys sitten on se, tarvitaanko journalismipalkintoja yhtään mihinkään. Todennäköisesti ei – ne ovat ruokkineet hyvin epäterveitä asioita ulkomailla. Saksassa ja Yhdysvalloissa palkittuja toimittajia on jäänyt kiinni valheista. Valheisiin heidät on ajanut muun muassa palkintojen tavoittelu.
uutiskirje 
