Eteläintialaisessa Karmatakan osavaltiossa on eletty kovia aikoja jo vuosia. Myöhästyvät monsuunit, nousevat lämpötilat ja säiden rajut vaihtelut ovat ajaneet viljelijät ahtaalle.
Kato on moneen kertaan vienyt sekä sokeriruoko- että riisisadon ja tuottanut suuria tappioita jo valmiiksi kärsineelle maataloudelle.
Rutikuivuudesta tuhotulviin
Ilmastonmuutos vaikuttaa Karnatakan vedenkiertoon ja sadekausiin aiheuttamalla yhtäällä rankkasateita ja toisaalla kuivuutta. Äärimmäisiä sääilmiöitä on viime vuosina esiintynyt aiempaa useammin ja voimakkaampina.
Karnatakan vuotuinen sademäärä on keskimäärin 1,153 millimetriä, siitä 74 prosenttia sataa lounaismonsuunin, 16 prosenttia koillismonsuunin ja kymmenen prosenttia esimonsuunin aikana.
Vuosien 2001 ja 2020 välillä Karnatakaa koetteli 15 vuonna vaihtelevan voimakas kuivuus. Joillain alueilla on ollut kuivaa viisi peräkkäistä vuotta. Myös tulvia on esiintynyt useampana vuonna.
Tulvista ja mutavyörymistä on tullut monsuunikausien uusi normaali lounaassa ja koillisessa, alueilla, joissa aiemmin kärsittiin kuivuudesta.
Luovuttaminen oli lähellä
Vuosi sitten kogilgerilainen Kondaji Reddy tuomitsi maanviljelyn mahdottomaksi elinkeinoksi.
– Raadoin kuukausia sokeriruokoa ja riisiä viljellessäni. Monsuuni myöhästyi ja kaikki tuhoutui. Kova työ ei tuottanut mitään ja perheeni oli nälkiintymisen partaalla.
Reddy kertoo perheensä selvinneen edellisestä vuodesta jääneillä vähäisillä säästöillä.
M. Rachappa jakoi Reddyn ahdingon. Hän käytti kemiallisia lannoitteita ja toivoi saavansa hyvän sadon.
– Niin ei kuitenkaan käynyt. Maa muuttui karuksi. Kuukausien työ tuhoutui. Näin vain kuolleita lehtiä ja rutikuivan maan.
Rachappa kertoo, että oli jo myymässä perintömaansa – kolmisen hehtaaria – ja aikeissa ostaa kaupan kaupungista.
– Olin menettänyt uskoni viljelyyn. Olin alkanut uskoa, ettei se enää tuottaisi minulle kohtuullista elintasoa. Samaan aikaan moitin itseäni siitä, että olin myymässä maan, jota esi-isäni olivat viljelleet.
Moniviljelyä ja luomutuotantoa
Umesh Kalolli opettaa moniviljelyä toisille viljelijöille. Hänkin oli jo luovuttamassa jatkuvien menetysten vuoksi.
– Olin aikeissa lopettaa viljelyn kokonaan, mutta ystäväni rohkaisi minua hakemaan apua asiantuntijoilta. Hän vei minut maatalousyliopistoon, jossa kerroin tutkijoille ahdingostani. Noin kolme viikkoa minulle opetettiin moniviljelyä. Palattuani kylään aloin rohkaista muitakin käyttämään sitä.
Luovuttamisen sijaan muutkin viljelijät alkoivat soveltaa Kalollin oppeja.
Yksi muutoksista on siirtyminen moniviljelyyn. Kyseessä on maanhoitomenetelmä, jolla tähdätään tuotannon lisäämiseen monimuotoistamalla kasvivalikoimaa. Se vähentää sekä kastelun että työvoiman tarvetta.
Moniviljelyn lisäksi viljelijöitä kannustetaan luopumaan kemiallisista lannoitteista. Sen sijaan heitä rohkaistaan soveltamaan luomuviljelymenetelmiä, joka tekee tuotteista paitsi taloudellisesti kannattavia, myös korkealaatuisia.
– Viljelykäytännöt tarvitsevat vallankumouksellisen muutoksen luonnolliseen suuntaan. Se on suurin palvelus ihmiskunnalle. Meidän on fokusoitava marginalisoituihin ja sorrettuihin viljelijöihin, jotta he vahvistuvat. Niin voimme rakentaa arvokkaan maailman meille ja tuleville sukupolville, Kalolli sanoo.
Lannoitteet omasta takaa
M. Rachappa sanoo, että hän alkoi soveltaa moniviljelyä pian koulutukseen osallistumisen jälkeen. Hän alkoi viljellä erilaisia vihanneksia, hedelmiä, sokeriruokoa ja riisiä samaan aikaan. Se ei Rachappan mukaan säästänyt pelkästään hänen aikaansa, vaan poisti myös kalliiden kastelujärjestelmien tarpeen.
– Sitten siirryin pikkuhiljaa luomuviljelyyn. Lopetin kemiallisten lannoitteiden käytön pelloillani, tarvitsemani lannan saan omista lehmistäni. Nykyään ansaitsen yli 50 000 rupiaa (noin 564 €) joka kuukausi, enkä edes harkitse maani myymistä. Olen tyytyväinen siihen, mitä se tuottaa nyt, Rachappa kertoo.
Myös Reddy on koulutettu viljelemään luomuvihanneksia ja valmistamaan lannoitetta.
– Toiset viljelijät jopa auttoivat minua kaivamaan kuopan takapihalle lannan kompostoimiseksi. Se on luonnollinen lannoite. Nyt tuottamani vihannekset vaativat vähemmän vettä, joten monsuunin myöhästyminen ei haittaa minua. Tuotteistani saan hyvän hinnan, koska ne ovat luomua.
uutiskirje 