Suurin osa Suomessa julkaistuista käännösdekkareista tulee muista pohjoismaista tai anglosaksisista maista. Mitä muiden maanosien herkkuja jäämmekään vaille, siitä antaa aavistuksen eteläkorealaisen menestyskirjailijan Gu Byeong-Mon ensimmäinen aikuisille suunnattu teos Nainen ja veitsi.
Poikkeuksellisesti alkuteoksen nimi jää tässä arviossa mainitsematta, koska osaamiseni ei taivu korealaisiin kirjainmerkkeihin.
Aiemmissa arvioissa on sanottu, että Nainen ja veitsi on trilleri, jollaista et ole aiemmin lukenut. Pitää paikkansa. Ei tämä ole ensimmäinen teos, jonka päähenkilö on palkkamurhaaja, mutta ainutlaatuiseksi sen tekevät kirjoittajan kaunokirjallinen ote sekä kylmäävä murhaorganisaatio. Murhia myydään toimistosta käsin kuin mitä tahansa palveluita.
Epätavallisen kiehtova on myös teoksen nainen. Peitenimellä Sarvikynsi ammattiaan harjoittava veteraani on 65-vuotias reaktioiltaan hidastunut, mutta edelleen tehokas tappokone. Hän on ollut alalla 40 vuotta.
Sarvikynsi on murhannut rahasta, ollut alan slangin mukaan tuholaisentorjuja, moraalisia tuskia tuntematta. Uransa väistämättömällä loppupuolella hän kuitenkin saa toimeksiannon, jota ei voi hyväksyä. Jotain on sittenkin liikahtanut Sarvikynnen sisällä. Tappajasta tulee suojelija. Komeassa finaalissa kaksintaistelussa elämästä ja kuolemasta on sergioleonemaista kohtalokkuutta ja tarantinolaista verioopperaa.
Kaunokirjallisella otteella tarkoitan sitä, miten taitavasti ja vivahteikkaasti kertomalla Gu Byeong-Mo kuvaa Sarvikynnen tien köyhän perheen tytöstä palkkamurhaajaksi ja tappotoimiston alkuperäisjäseneksi.
Sarvikynsi elää yksin seuranaan vain löytökoira. Siihenkin hänen suhteensa on etäinen. Eräällä työkeikalla koettu haavoittuminen saa hänet tutustumaan kahteen torikauppiaaseen, heidän poikaansa ja tämän tyttäreen. Perhe ja sen lämpö vaikuttavat tunteettomaankin. Samalla hän joutuu silmikkäin menneiden tekojensa kanssa.
Gu Byeong-Mo ei ota kantaa, ei selittele. Väkisinkin teosta lukee kuitenkin äärikaupallistuneen kapitalistisen yhteiskunnan kritiikkinä. Murhaaminen on siinä tavallinen palveluala, ja palvelua ostavat poliitikot ja yritysjohtajat silloin, kun heillä on tarve päästä hankalista ihmisistä eroon. Kaikki on ostettavissa ja myytävissä, ihmissuhteetkin.
Nainen ja veitsi iskee lujaa. Se on erinomainen esimerkki siitä, että hermoja repivän trillerin voi kertoa kaikkia kaavoja rikkoen jännityksestä yhtään tinkimättä.
Gu Byeong-Mo: Nainen ja veitsi. Suomentanut Taru Salminen. 285 sivua, Bazar.
uutiskirje 
