Tasan neljä vuotta sitten silloinen oppositio – vasemmistopuolueet ja vihreät – sanoivat, että kansa haluaa muutosta. Ja muutos tuli. Juha Sipilän oikeistohallitus oli aktiivimalleillaan ja leikkauksillaan suututtanut ihmiset niin, että yksi sen puolueista katosi kokonaan puoluekartalta.
Mutta niin kuin Bertolt Brechtin ja Hanns Eislerin upeassa laulussa Moldausta (suomentanut Elvi Sinervo) sanotaan, ei mikään ole maailmassa muuttumatonta.
Ja muutos se ikuista on ainoastaan, tää päivä jo huomenna eilistä on. Ei seisahdu aika, sen kulkua vastaan maan suurin ja mahtavin on voimaton, hän on voimaton.
Nyt vuorostaan kokoomus käy vaaleihin muutospuheella. Gallupien perusteella on mahdollista, että kansakin haluaa muutosta. Kansa haluaa muutosta takaisin sinne, josta se viime vaaleissa halusi eroon, jos kokoomuksen ja perussuomalaisten suosio kestää huhtikuun alkuun asti.
Siitä ei tosin ole takeita. Sen jälkeen kun puolueet ovat julkaisseet vaaliohjelmiaan, kummankin kannatus notkahti reilusti Ylen helmikuun alussa julkaisemassa mielipidemittauksessa. Muutos maistuu sanana hyvältä, mutta pistää arveluttamaan, kun se osuu omaan lompakkoon. Kokoomuksen ja perussuomalaisten leikkausohjelmat osuisivat useimpien. Vain suurituloisimmat hyötyisivät kokoomuksen miljardin veroalesta. Eniten eri leikkauksista kärsisivät tietysti pienituloiset.
Paluu porvarihallitukseen on mahdollinen nykyisten mielipidemittausten perusteella. Se edellyttäisi, että keskusta olisi sittenkin valmis ”isänmaan asialle” todennäköisen uuden vaalitappionsa jälkeen. Sitä voisi perustella talouden tervehdyttämisellä. Puolue ei ole hirvittävän kaukana kokoomuksen vaaliohjelmasta, ja sen harvat nimeämät leikkauskohteetkin ovat samoja – indeksikorotukset ja asumistuki.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson on sanonut kokoomuksen leikkauslistasta, että puolue haluaa 1,5-kertaistaa Sipilän hallituksen tuhot.
Arvio on oikean suuntainen, mutta riittämätön. Sipilän hallituksen puolueiden kokoomuksen, keskustan ja perussuomalaisten yhteiskannatus ei todennäköisesti riitä eduskuntaenemmistöön kuin korkeintaan hyvin niukasti. Neljänneksi pyöräksi tarvittaisiin kristillisdemokraatit, joka ei juuri eroa perussuomalaisista. Oikeistolaisuuden lisäksi siitä tulisi sukupolviin arvokonservatiivisin ja luontovihamielisin hallitus.
Kun muutoksen suunta valkenee ihmisille, se ei enää maistukaan.
Ehkä tällaiset asiat näkyvät puolueiden kannatuksessa tapahtuneessa käänteessä. Kun muutoksen suunta valkenee ihmisille, se ei enää maistukaan. Vielä on myös muutama viikko aikaa muistuttaa, mitä muutosta kansalle tarjotaan kokoomuksen johdolla.
Nykyisen hallituksen jatkon kannalta ongelmallista on, ettei punavihreän blokin kokonaiskannatus kasva, voimasuhteet muuttuvat vain sen sisällä. SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden yhteiskannatus oli 37,4 prosenttia viime vaaleissa. Tätä kirjoittaessa uusimmassa gallupissa se oli tasan 37 prosenttia.
Neljä vuotta sitten alkaneen muutoksen jatkuminen edellyttää keskinäisen kilvoittelun sijaan oikeiston haastamista. Siinä onkin päästy hyvään alkuun.
Kirjoittaja on politiikan toimittaja
lehti 