Vasemmistoliiton teollisuuspoliittinen ohjelma julkaistiin Helsingissä tämän viikon maanantaina.
Ohjelman julkaisutilaisuuden yhteydessä järjestettiin myös keskustelupaneeli, jossa SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen, vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jouni Jussinniemi ja kansanedustaja Mai Kivelä keskustelivat teollisuuspolitiikan tulevaisuudesta ja reilun siirtymän merkityksestä työlle.
Muutos tapahtuu joka tapauksessa
Laajalle siirtymälle pois fossiilisista polttoaineista ja saastuttavasta teollisuudesta on paitsi poliitikkojen, myös elinkeinoelämän tuki.
”Jos emme tee mitään, meiltä menee kaikki. Meiltä menee sekä työpaikat että elämisen mahdollisuudet ylipäätään.”
Mai Kivelä muistutti kuitenkin maanantain paneelissa, että elinkeinoelämä ei ole hyvää hyvyyttään vaatimassa sitä, että myös tuleva hallitus pitäisi kiinni ilmastotavoitteista.
– On hyvä myös aina muistaa, ettei ole sellaista mahdollisuutta, jossa voidaan valita, että vuonna 2035 tai 2050 ollaan samassa tilanteessa kuin nyt. Se ei ole mahdollista. Joka tapauksessa muutos tapahtuu, ja meidän pitää ohjata muutosta mahdollisimman kestävälle polulle, Kivelä totes.
Kivelän mukaan emme voi valita nykytilan säilyttämistä. Jos sen hyväksyy, että muutos on joka tapauksessa tulossa, on helpompi olla myös hyväksymässä tapahtuvaa muutosta.
– Kyse on siitä, että analyysi on aika selkeä siitä, missä ne tulevaisuuden työpaikat ovat ja mihin suuntaan eri sektorit ovat menossa, Kivelä jatkoi ja lisäsi, että tulevaisuudessa pärjäävät sellaiset alat, jotka onnistuvat yhdistämään teollisuuden ja ilmatotyön.
Jouni Jussinniemi oli samaa mieltä ja korosti energian merkitystä.
– Mikäli pystymme Suomessa tekemään sen energialoikan, jota kohti olemme menossa, se mahdollistaa meille niin kilpailukykyisen teollisuuden, että jos saavutamme hiilineutraliteetin ensimmäisenä maailmassa, ovat vientiteollisuuden tuotteemme silloin kaikkein kilpailukykyisimpiä. Se tuo työtä, Jussinniemi totesi.
Uutta työtä päästöttömyydestä
Mai Kivelän mukaan siirtymän keskellä pitää myös olla rehellinen ja pystyä sanomaan, ettei se tarkoita sitä, että kaikki nykyiset työpaikat säilyvät.
– Tämä on transitiotilanne, muutos ja murros. Se tarkoittaa sitä, että osa työpaikoista katoaa. Niiden tilalle tulee vain uusia. Kyllä se analyysi on se, että uusia on tulossa enemmän, kuin vanhoja on katoamassa, Kivelä totesi.
SAK:n varapuheenjohtaja Katja Syvärinen taas puolestaan kyseenalaisti koko työpaikkojen ja ilmastotyön vastakkainasettelun.
– Jos kysytään, onko ilmastopolitiikka liian kunnianhimoista ja meneekö sen myötä työpaikkoja, voidaan myös sanoa, että jos emme tee mitään, meiltä menee kaikki. Meiltä menee sekä työpaikat että elämisen mahdollisuudet ylipäätään, Syvärinen jyrähti.
Katja Syvärinen muistutti, että yrityksillä ja toimijoilla on erilaisia resursseja.
– On olemassa sellaista liiketoimintaa ja sellaisia yrityksiä, jotka eivät siirtymässä pysy mukana. Suurilla korporaatioilla ja kansainvälisillä toimijoilla on tässä helpompi elää tässä ja muuttaa toimintaansa.
Mai Kivelä oli samaa mieltä.
– Isoille pörssiyrityksille, joilla on omat ympäristöosastot, voi olla helpompaa olla tässä siirtymässä mukana. Yritykset, joilla kokoluokka on pienempi, on se liikkumatilakin pienempi. Siihen voidaan poliittisesti vaikuttaa.
Jouni Jussinniemen mukaan taas valtiolla pitää olla roolia siinä, miten tutkimus- ja muutostoimintaa kehitetään.
– Tässä olemme menossa etupainotteisesti. Seuraavissa eduskuntavaaleissa ja hallitusneuvotteluissa on puhuttava siitä, miten ne “pienetkin pojat” saadaan mukaan, Jussinniemi totesi paneelissa.
uutiskirje 
