Vasemmistoliiton helsinkiläinen kansanedustaja Veronika Honkasalo on yksi Suomen tunnetuimmista ihmisoikeustaistelijoista. Hän on niin tunnettu, että saa lokaa niskaansa kaikkia internetin kanavia myöten. Erilaiset trollit ja äärioikeistolaiset tahot hyökkäävät paikalle, kun Honkasalo lausuu jotain erityisesti ihmisoikeuksista tai tasa-arvosta. Mukana irvailemassa ja piikittelemässä on myös tunnettuja suomalaisia. Honkasalo on yksi niistä, joiden tunteita ei tarvitse ottaa huomioon.
Kun häneltä kysyy, miten hän jaksaa tätä, hän naurahtaa, että sitä moni ihmettelee.
– Kun vuosikaudet on rakentanut panssaria ympärilleen, välillä vihan kanssa pystyy toimimaan paremmin ja välillä on heikompia hetkiä, hän sanoo.
– On hetkiä, jolloin ei jaksa. Juuri nyt on ehkä erityisen raskasta siksi, ettei ole kyse pelkästään minuun kohdistuvasta henkilökohtaisesta vihasta, vaan meidän kaikkien oikeusvaltiosta ja demokratiasta. Sitä yritetään horjuttaa valtaapitävien taholta. Tästä syntyy eksistentiaalinen huoli ja järkytys, että miten tämä on mahdollista.
Hän viittaa esimerkiksi perussuomalaisten ministerien kommentteihin, jotka ovat koskeneet apulaisoikeuskanslerin ja yhdenvertaisuusvaltuutetun työtä.
”Mitä enemmän sitä paskaa tulee, sitä enemmän minun pitää olla äänessä.”
Mutta:
– Jos tolkuton vihapalaute ei tunnu missään, olet poliitikkona tunteeton. On pakko pysyä tuntevana ihmisenä, jotta pystyy edistämään niitä asioita, jotka kokee tärkeiksi, Honkasalo toteaa.
Hän ei aio vaieta.
– Mitä enemmän sitä paskaa tulee, sitä enemmän minun pitää olla äänessä, koska yksi keskeinen tavoitehan on hiljentää.
Mihin ilmapiiri johtaa?
Honkasaloa pelottaa kiristyvä yhteiskunnallinen ilmapiiri.
– Sekin pelottaa, että mihin kiristyvä ilmapiiri johtaa teoissa, hän sanoo.
– Meillä on jo näyttöä äärioikeistolaisten terroristisessa tarkoituksessa suunnittelemista iskuista. Niitä on myös suunniteltu kohdistettavan vasemmistoon. Onhan se järkyttävää.
Hänestä järkyttävää on myös se, ettei suunnitelluista iskuista nouse yhteiskunnallisen laajaa keskustelua.
– Miten voi olla mahdollista, että meillä puolue, johon näitä tekoja suunnitelleilla on systemaattisesti kytköksiä? Miksemme ota vakavammin äärioikeistolaista uhkaa?, Honkasalo kysyy.
Hänestä niin eduskunnassa kuin puolueiden ulostuloissa pitäisi näkyä, että uhka otetaan todesta.
– Mutta tällaista signaalia ei tule. Uhkaa ei oteta vakavasti. Kantaaottamattomuus on myös hyväksymisen merkki.
Honkasalo on huolissaan siitä, kuinka paljon hallitus saa aikaan konkreettista kärsimystä leikkauspolitiikallaan, ja kuinka paljon se sen lisäksi myös heittää ihmisiä muuten vaan yli laidan.
– Tätä tapahtuu myös sellaisten ihmisten osalta, jotka ovat tehneet kaikkensa, että olisivat tämän yhteiskunnan täysvaltaisia jäseniä. Sekä sosiaaliturvan leikkaukset että työelämän heikennykset osuvat kipeimmin jo lähtökohtaisesti hauraassa asemassa oleviin.
Hän mainitsee naisvaltaisilla aloilla työskentelevät, pienituloiset ja maahanmuuttajataustaustaiset.
– Monet maahanmuuttajataustaiset ovat yrittäneet kaikin tavoin osoittaa, että tekevät juuri sen, mitä heiltä odotetaan. Samoin pienipalkkaiset naiset, jotka olivat eturintamassa koronapandemian aikana. Nyt Suomi kiittää heitä leikkauksilla ja heikennyksillä.
Hurja muutos puolessa vuodessa
Kaikki edellä kerrottu liittyy suoraan itsenäisyyteen ja Suomen itsenäisyyspäivään.
– Meillä itsenäisyyden käsite helposti värittyy voimakkaan nationalistisen merkityksen kautta. Itse olen kuitenkin aina lähestynyt sitä vasemmistolaisen vapauden käsitteen kautta. Silloin keskeiseksi nousee se, että ihmisten elinolot olisi turvattu eikä heillä olisi huolta toimeentulosta eikä hyvinvoinnista. Tällöin he pystyisivät toteuttamaan vapauttaan täysivaltaisesti, Honkasalo pohtii.
Hän korostaa kuitenkin kansallisen itsenäisyyden merkitystä.
”Toivoisin kuitenkin, että itsenäinen Suomi olisi mukaanottavampi.”
– Totta kai meidän pitää myös ymmärtää olla onnellisia siitä, että meillä on itsenäisyys, hän sanoo ja vertaa tilannetta palestiinalaisten ja kurdien tilanteeseen, jossa kamppaillaan jatkuvasti, jotta saataisiin itsenäisyys.
– Toivoisin kuitenkin, että itsenäinen Suomi olisi mukaanottavampi, ja tänne toivotettaisiin tervetulleiksi monenlaiset ihmiset. Sitä Suomi ei ehkä tällä hetkellä tee. Sama on nähtävissä myös muualla Euroopassa.
Puolen viime vuoden aikana Suomi on muuttunut yhä ulossulkevammaksi.
– Tapahtui ajattelutavan muutos kertaheitolla verrattuna Marinin hallitukseen ja siihen, millaisten kriisien läpi se tarpoi ja silti teki tärkeitä investointeja ja uudistuksia. Ero on valtava. Myös maahanmuuttopolitiikka aiotaan nyt heikentää järkyttävällä tavalla.
Militaristinen ilmapiiri
Honkasaloa huolestuttaa myös ilmapiiri, jota hän kuvailee yhä kovenevan militaristiseksi.
– Siihen ei mahdu keskustelua ihmisoikeuksista, ihmisarvosta tai demokratiasta samalla tavalla kuin aiemmin. Tämä on näkynyt erityisesti viime vuosien aikana, hän sanoo.
– En muista aiemmilta vuosilta tällaista ajanjaksoa, jona ihan perustavanlaatuisista ihmisoikeuksista puhumista olisi pidetty jotenkin vaarallisena tai horjuttavana asiana.
Siitä hän nostaa esimerkiksi lokakuun lopussa Yhdistyneiden kansakuntien äänestyksen siitä, vaaditaanko Gazaan välitöntä humanitaarista tulitaukoa. Suomi äänesti tyhjää.
– Itselleni on ollut järkytys, millaista puhetta sallitaan esimerkiksi palestiinalaisista, oli kyseessä sitten vaikkapa naiset tai lapset.
Kiristyneestä ilmapiiristä kärsivät erityisesti naiset.
– Jos olet nainen, joka ei suostu asettautumaan näkymättömäksi, olet vaarallinen. Sinut yritetään palauttaa ruotuun.
Se näkyy erityisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Sanotaan esimerkiksi, ettet tiedä mitään, koska et ole käynyt armeijaa.
– Keskustelu on maskuliinista ja militaristista, hän kuvailee.
Tavallista rasismia
Honkasalo varottaa rasismin muuttumisesta tavalliseksi hyväksytyksi asiaksi.
– Kun valtaan astuu puolue, jonka politiikka pohjautuu vihanlietsontaan ja erotteluun, vihapuhe saa normatiivisemman aseman. Onhan ennennäkemätöntä, että meillä on esimerkiksi varapääministeri, joka yhä laukoo rasistista tekstiä blogissaan ja sosiaalisessa mediassa. Se, että tällaista tekstiä tulee kansanedustajien ja ministereiden suusta, antaa oikeutuksen tavallisillekin ihmisille puhua samalla tavalla.
Honkasalo toteaa, että perussuomalaisia eivät tunnu koskevan samat säännöt kuin muita.
– He voivat laukoa mitä tahansa ilman, että seuraukset olisivat samanlaiset kuin jos joku muu tekisi samoin. Jos tähän on turruttu, se on hälyttävää.
”Syntyy kilpajuoksu siitä, kuka vetää tiukinta ja rasistisinta linjaa.”
Äärioikeistolaisten puolueiden strategiaan kuuluu se, että niistä ei saa otetta.Samalla niiden agenda ui osaksi muiden puolueiden agendaa. Tämä näkyi esimerkiksi parin viikon takaisessa itärajakeskustelussa.
– Yhtäkkiä kaikki olivat paniikissa. Kun Iltalehti kysyi kansanedustajilta, pitäisikö rajavyöhykkeelle jääviä terveyshuolista kärsiviä ihmisiä auttaa ilmojen kylmetessä, oli jopa demareita, joiden mielestä jätetään vaan sinne, Honkasalo kertoo.
Se näkyy ylipäätään turvapaikanhakijoihin liittyvissä kysymyksissä.
– Syntyy kilpajuoksu siitä, kuka vetää tiukinta ja rasistisinta linjaa. Se on käsittämätöntä.
Aikakauden loppu?
Honkasalo sanoo toivoneensa, ettei joudu todistamaan sellaista aikaa, jolloin koko ihmisoikeusjärjestelmä näyttää murenevan.
– Ihmisoikeuksia, joita on tottunut pitämään itsestäänselvinä, joutuu puolustamaan yhä hanakammin, hän suree.
Tuntuu, että yksi aikakausi olisi loppumassa.
– Maailmansotien jälkeinen aika, jolloin ihmisoikeusjärjestelmä luotiin, oli maailmanpoliittisesti monella tavalla hauraampi kuin nykyaika. Silti yhtä kunnianhimoisia ihmisoikeuksia ei varmaankaan saataisi tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa sovittua.
Hänestä se osoittaa, että demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia pitää vaalia joka päivä.
– Emme saa ikinä ottaa näitä asioita itsestäänselvyyksinä, hän sanoo.
Honkasalo muistuttaa siitä, että YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus täyttää ensi sunnuntaina 75 vuotta. Julistus kokoaa yhteen keskeisimpiä oikeuksia, joiden katsottiin olevan universaaleja ja kuuluvan kaikille.
Hän toteaa vuosipäivän muistuttavan näiden oikeuksien mukanaan tuomista velvollisuuksista tilanteessa, jossa ihmisoikeudet kohtaavat kasvavia haasteita eikä mikään maa ole immuuni niille, ei edes Suomi.
Erityisesti kriisien, konfliktien ja katastrofien puhjetessa ihmisoikeudet usein joutuvat uhatuksi.
– Juuri näissä tilanteissa meidän tulee muistaa, että ihmisoikeudet ovat jokaisen ihmisen syntymäoikeus ja ne ovat jokaisen maan etujen mukaisia, hän painottaa.
Kaikesta huolimatta Honkasalo näkee toivoa paremmasta.
– Jos en näkisi, pitäisi ehkä siirtyä toisiin tehtäviin, hän sanoo.
”Suora positiivinen palaute ja kiitos poliittisesta työstä on moninkertaistunut.”
Hän pitää tehtävänään osallistua politiikkaan, koska on paljon ihmisiä, joilla ei ole voimia osallistua.
– Tehtäväni on parantaa maailmaa myös heidän puolestaan. Ei ole varaa menettää toivoa. Ajattelen myös aina aiempia sukupolvia ja erityisesti naisia, jotka ovat vielä mahdottomammissa tilanteissa parantaneet maailmaa ja taistelleet oikeuksiensa eteen, hän sanoo.
– Ja vaikka elämme monella tavalla lohdutonta aikaa, kansalaisyhteiskunnan paine on valtava, esimerkiksi opiskelijoiden valtakunnallinen järjestäytyminen tai mielenosoitukset palestiinalaisten solidaarisuuden vahvistamiseksi.
Lisäksi Honkasaloa ilahduttaa kansalaispalaute. Vaikka hänelle lähetetään tukuittain ikävää, positiivinen palaute on lisääntynyt huimasti.
– Suoran positiivisen palautteen määrä ja kiitos poliittisesta työstä on moninkertaistunut. Se auttaa jaksamaan. Moni kiittää siitä, etten vaikene ja uskallan puhua. Siitäkin tulee kipinä, että pitää jatkaa. Meillä ei ole varaa vaieta.
Paljon uusia vasemmistolaisia
Vasemmistoliittoon Honkasalo uskoo. Hän muistuttaa siitä, että puolueeseen on karmivasta viime kesän vaalitappiosta huolimatta tullut paljon uutta väkeä. Jäseniä on enemmän kuin koskaan 2000-luvulla.
– Tämä on valonpilkahdus. Joillekin riittää jäsenmaksun maksaminen, mutta paljon niitä, jotka haluavat konkreettisesti tehdä asioita. Positiivista on myös se, että on tullut paljon nuoria mukaan. Se antaa toivoa tulevasti.
Se häntä kuitenkin huolettaa, että mitä tapahtuu, jos ihmisiä yhtäkkiä ei enää kiinnosta politiikka.
– Meiltä ei siirrytä esimerkiksi perussuomalaisiin, meiltä siirrytään nukkuviin, hän sanoo.
– Huolestuttavaa on erityisesti se että leikkauspolitiikan myötä monien epätoivo kasvaa. Voi tulla sellainen olo, ettei pysty vaikuttamaan tähän yhteiskuntaan.
Vasemmistoliiton kohdalla erityisesti miehiä näyttää puuttuvan.
– Minua häiritse se, että nuoret, menestyvät, ahkerat ja kovaa työtä tekevät naispoliitikot nähdään ikään kuin esteenä miesten menestykselle. Siitä ei ole kyse, vaan siitä, että meidän pitäisi tehdä politiikkaa, joka sekä tukee ja houkuttelee mukaan myös nuoria ja kaikenikäisiä miehiä että tukee samanaikaisesti naispoliitikkoja.
Hän muistuttaa siitä, että samanlainen puolueiden sukupuolijakauma ei näy pelkästään vasemmistoliitossa.
– Naiset äänestävät yhä enemmän vasemmistoa, demareita ja vihreitä, miehet yhä enemmän oikeistopuolueita. Näin ei ole pelkästään Suomessa vaan sama näkyy globaalisti. Tämä on se ilmiö, jota pitäisi analysoida enemmän.
Vanhin 48-vuotiaana
Lisäksi hänestä politiikassa on tärkeää, että siinä on mukana eri ikäisiä ihmisiä mukana, myös iäkkäitä. Hän itse on nyt 48-vuotiaana vasemmistoliiton eduskuntaryhmän vanhin ja Helsingin valtuustoryhmään toiseksi vanhin.
– Omalla kohdalla olen nähnyt, että nainen on politiikassa liian nuori kunnes on jo liian vanha. Jotain tapahtuu, joka muuttaa poliitikkona näkymättömäksi. Eduskunnassakin on monta kokenutta ja ahkeraa naiskansanedustajaa, jotka eivät näy isossa poliittisessa julkisuudessa.
Samaan aikaan Honkasalo on politiikassa rajatapaus: toisaalta kohta muuttumassa näkymättömäksi, toisaalta liian nuori.
– Toisinaan minuakin vielä tytötellään eduskunnassa.
uutiskirje 