Lakkojen aikaan on helppo tarkistaa, kenen joukoissa suuret suomalaiset sanomalehdet seisovat. Muutoin neutraaleina tai liberaalien arvojen puolustajina esiintyvät lehdet laittavat uuden vaihteen silmään aina, kun työntekijät päättävät käyttää joukkovoimaa. Alkaa ilmestyä solkenaan juttuja siitä, miten lakot ovat turhia, työntekijät ahneita ja kunnon yrittäjät raivoissaan. Sanomalehdistö kunnioittaa historiallisia porvarillisia juuriaan esiintymällä avoimen vihamielisenä sille, että työstä maksettaisiin parempaa palkkaa kenellekään.
Elinkeinoelämän ja työn ostajien haastatteluissa toistuu aina sama laulu: lakot tulevat kalliiksi, haittaavat tavallisen tallaajan elämää ja tulevat kansallisen kilpailukyvyn kannalta väärään kohtaan. Huvittavinta tässä on pohtia, luulivatko nämä haastateltavat sitten, että lakkoon mentäisiin, jotta työn ostajalta säästyisi rahaa. Kun sanomalehtiä lukee, paras lakko vaikuttaisi olevan sellainen, että kukaan ei sitä edes huomaisi.
Lakko on perustava vastalause nyky-yhteiskunnalle siinä mielessä, että se ei ole pelkkä viestintäteko. Se ei ole kiinnostava ”konsepti” tai kutsu dialogiin. Se on vastahankainen, änkyrämäinen ja edistyksen vastainen kapula rattaissa. Kieltäytyminen, pysäyttäminen ja mykkyys ovat käsittämättömiä ja vihamielisiä maailmalle, jossa kaikkien pitäisi puhua, osallistua ja viedä asioita loputtomasti eteenpäin. Siksikin sitä vihataan.
”Toivon vilpittömästi, että lakot aiheuttavat mahdollisimman paljon taloudellisia tappioita suuryrityksille.”
Lakon aiheuttama harmi on aina osoitus lakkoilevan työntekijäryhmän tärkeydestä ja voimasta. Jos kerran porvarien päät räjähtävät ja yhteiskunta menee täysin juntturaan tästä lakosta, se lienee osoitus siitä, että palkkaa voisi maksaa enemmänkin. Tavallaan lehtien huutavien otsikoiden pitäisi olla parasta mainosta lakkoilijoille: näin paljon voimaanne pelätään ja näin paljon työllenne lasketaan arvoa.
Kaikki tietävät myös hyvin, että työn arvoa ei lasketa sen mukaan, miten välttämättömäksi se koetaan. Tämä tuli osoitetuksi hyvin korona-aikana, jolloin välttämättömillä aloilla työskentelevät ihmiset oltiin valmiita vaikka pakottamaan töihin, kunhan korvauksia ei tarvitsisi liiemmin kasvattaa. Sairaanhoitajien töihinpakottamislaki on yksi muistutus siitä, että työvoimalla ei ole ystäviä parlamenteissa, vaan oma lakkoilu ja kieltäytyminen on lopulta ainoa tapa parantaa omaa asemaa.
Toivon vilpittömästi, että lakot aiheuttavat mahdollisimman paljon taloudellisia tappioita suuryrityksille, että viimeisetkin aivosolut kärähtävät pääkirjoitustoimittajien päissä, ja että mahdollisimman moni ”tavallinen suomalainen” joutuu miettimään, kuka hänen arkensa mahdollistaa. Mitään yhteistä, yleistä etua kun ei ole olemassa, vaikka hyvin toimeentulevat yrittävät kovasti saada ihmiset sellaiseen uskomaan.
Vaikka porvaritoimittajia ei kannata kuunnella, on valitettavasti tunnustettava, että lakko on tietenkin myös riippuvainen yleisestä mielipiteestä. Sen takia lehdet hyökkäävätkin niin aggressiivisesti sen kimppuun. Lakko tarvitsee lakkomyönteisyyttämme, solidaarisuutta ja näkyviä tuen osoituksia. Kaikkien onkin syytä miettiä, miten lakkoilijoita voisi tukea ja lakon liikettä kasvattaa. Pelissä ei ole minkään yksittäisen työntekijäryhmän tilanne. Sinimusta hallitus pyrkii hajottamaan työntekijöiden joukkovoimaa kokonaisuutena.
Lakkojen kasvattaminen yhteiskunnan tasolle voisi olla tapa, jolla nykyistä hallituksen ja pääoman yhteistä tuhopolitiikkaa voisi oikeasti vastustaa. Meidän pitää vastustaa kokonaisvaltaista tukien, palvelujen, siirtolaisoikeuksien ja ympäristön tuhoamisen politiikkaa löytämällä toisemme. Erilaisissa tilanteissa ja elämänmuodoissa elävien yhteistyö, työntekijöiden, freelancereiden ja työttömien, yhteistyö on paras tapa saada takaisin jotain siitä, mitä meiltä yritetään viedä.
Kun yhä harvempi meistä on perinteisissä työpaikoissa, on keksittävä myös uusia tapoja kieltäytyä työstä ja löytää toisemme. Tänä talvena siihen on konkreettinen ja vauhtia antava kannustin, kun elämänehtojamme heikennetään hallituksen hirviökoalition voimin päätös kerrallaan.
uutiskirje 