Kenian nuoriso aloitti kesäkuussa laajamittaiset mielenosoitukset ja vaati, että poliitikot kuuntelevat heitä. Protestien sytykkeenä oli uusia veroja ehdottanut verolaki, joka sai nuoret tuntemaan, että vuosikymmenien poliittiset lupaukset oli nyt rikottu. Mielenosoitukset kärjistyivät yhteenottoihin poliisien kanssa, lukuisiin kuolonuhreihin ja laajalle levinneisiin levottomuuksiin.
Kenian hallitus perusteli verojen kiristämistä edellisen hallituksen ottamalla raskaalla ulkomaanvelalla. Tähtäimessä oli maksaa velat pois ja vähentää Kenian riippuvuutta ulkomaanvelasta. Leivän ja terveyssiteiden kaltaisten jokapäiväisten välttämättömyyksien verotus suututti nuoret ja muutkin kenialaiset.
Jo valmiiksi korkeasta työttömyydestä kärsivät koulutetut nuoret näkivät lakiesityksen suorana hyökkäyksenä heidän taloudellisia tulevaisuudennäkymiään vastaan. Heidän toimintansa kertoo heidän epätoivostaan ja päättäväisyydestään.
Z-sukupolven protesti
Perinteisen kivien heittelyn ja lyömäaseiden heristelyn sijaan Z-sukupolven protestoijat huusivat rauhanomaisesti iskulauseitaan, dokumentoivat mielenosoituksia puhelimillaan ja tekivät tapahtumista suurelle yleisölle elävää lähetystä nettiin. Heidän lähestymistapansa on ominaista aktivismin uudelle aallolle, joka käyttää teknologiaa ja rauhanomaista vastarintaa vahvistamaan viestin kantavuutta.
Lainvalvontaviranomaiset kuitenkin turvautuivat tuliaseisiin, pamppuihin, vesitykkeihin ja kyynelkaasukranaatteihin.
Kenian tärkeimpien kaupunkien kadut muuttuivat taistelukentiksi. Satoja mielenosoittajia vangittiin laittomasti ja pidätettiin, ja monet loukkaantuivat kaaoksessa.
Nuorten naisten urheus
Merkille pantavaa oli, että nuoret naiset seisoivat mielenosoituksissa miesten rinnalla. Heidän läsnäolonsa oli käänteen tekevää. Naiset marssivat pelotta esiin ja vaativat määrätietoisesti tulla kuulluksi. He eivät pelkästään taistelleet taloudellista epäoikeudenmukaisuutta vastaan, vaan myös määrittelivät uudelleen Kenian naisten roolin taistelussa reilun ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan puolesta.
Nuorten naisten rohkeus ja päättäväisyys innosti lukemattomia muita liittymään kamppailuun.
Wanjiku Stephensistä tuli urheuden tunnuskuva, kun hän marssi hohtavan vihreässä sadetakissaan päin vesitykkiä.
– Olin jossain taaempana, kun näin vesitykin suihkun osuvan nuoreen mieheen. Hän oli nuori ja energinen kaveri, joka uskoi paitsi itseensä, myös kansaan. Silloin sanoin, että minun täytyy korottaa ääneni naisena, Wanjiku muistelee. ”Monet asiat verolaissa koskettivat meitä nimenomaan naisina.”
Wanjiku ei pysty sanomaan, mistä hänen rohkeutensa nousi – hän vain löysi itsensä eturintamasta.
Presidentti taipui liian myöhään
Nuoret onnistuivat valtaamaan osan parlamenttitalosta. Tyhjentäessään parlamenttia mielenosoittajista poliisi ampui hengiltä ainakin neljä protestoijaa. Mielenosoittajat puolestaan sytyttivät tulipaloja, rikkoivat ikkunoita ja pakottivat parlamentaarikot pakosalle. Ihmisoikeusryhmät ja asianajajat kritisoivat poliisia liian kovista otteista, joilla loukattiin mielenosoittajien perusoikeuksia.
Aluksi presidentti William Ruto kutsui mielenosoittajia rikollisiksi ja vaati armeijan väliintuloa. Hän kuitenkin taipui vetämään lakiehdotuksen pois. Perustuslakiasiantuntijoiden mukaan Rutolla ei tosin ollut oikeutta tehdä niin, sillä presidentti ei ole parlamentin jäsen. Ruto vetäisi protokollan mutkat suoriksi, mutta mielenosoitukset eivät ole sillä loppuneet.
Valta väistää vastuutaan
Lakiasiantuntija Willis Otieno toteaa, että kansalaiset ovat käytännössä erottaneet Kenian parlamentin, eikä maalla ole myöskään toimivaa hallitusta.
– Lainsäätäjät kieltäytyivät kuuntelemasta kansaa. Lainsäätäjät osoittivat suosiotaan, kun presidentti veti lakiesityksen pois, vaikka olivat vain vähän aiemmin hyväksyneet sen, Otieno huomauttaa.
Varapresidentti syytti valtion turvallisuuspalvelua tilanteen kärjistymisestä.
– Poliitikkojen pitäisi lakata pelaamasta pelejään ja kantaa vastuunsa. Presidentti ja varapresidentti ovat kenialaisille velkaa sen, että eroavat tehtävistään. He yrittävät väistää vastuutaan ja siirtää sen taholle, jota Kenian kansa ei ole äänestänyt, Otieno korostaa.
Kun Kenia nyt etsii suuntaansa, sen nuorison ääni kaikuu vallan käytävillä. Se merkitsee syvällistä muutosta kansakunnan poliittisessa maisemassa. Nuorten kollektiivinen toiminta ei ole vain pakottanut presidenttiä perääntymään, vaan myös sytyttänyt laajemman keskustelun vastuusta, hallinnosta ja kansan voimasta.
lehti 