Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa demokraatit ovat ilakoineet kutsumalla republikaaneja “oudoiksi”. Tämän taktiikan ideana on korostaa, kuinka kummallisia ja ennen kaikkea kansalaisten haluista ja tarpeista kaukana republikaanien poliittiset ehdotukset ovat. Oli kyse sitten abortin täyskiellosta, translasten kyttäämisestä tai massiivisista veronalennuksista superrikkaille, tässä ei ole mitään kovin tavallista.
Myös Suomessa tekisi hyvää heittää annos “outoa” hallituksen suuntaan. Siellä joukko perussuomalaisia rasistihyypiöitä käy loputonta kulttuurisotaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä sekä köyhiä ja maahanmuuttajia kohtaan. Samanaikaisesti kokoomuksen miehet puvuissa saarnaavat ikuista yksityistämistä ja leikkaamista kaiken muun kustannuksella.
Hallituksen toimintaa lamaantuneena seuratessa helposti unohtuu, että suurin osa sen politiikasta ei ole erityisen suosittua. Suomalaiset pääsääntöisesti haluavat että palvelut ovat helposti ja edullisesti saatavilla ja että kaikkien oikeudet toteutuvat. Miksi perussuomalaisten aivonsa internetissä käräyttäneet trollit ja kokoomuksen tavallisten ihmisten vaikeuksista vieraantuneet etuoikeutetut pellet siis päättävät asioistamme täysin päinvastaiseen suuntaan?
***
Lyhyt vastaus on talouskuri. Suomessa, kuten monissa Euroopan maissa, on onnistuttu lyömään läpi ajatus, että kansalaisten haluilla ja tarpeilla ei itse asiassa ole politiikassa mitään väliä. Ainoa asia, millä todella on väliä, on julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen. Eniten tätä logiikkaa totteleva puolue saa usein johtaa hallitusta. Euroopan kansallisvaltioista on tehty tämän abstraktin lukujen välisen suhteen panttivankeja. Mitä tahansa haluatkin, vastaus on aina sama: ei ole rahaa.
Talouskuripolitiikassa kiinnostavaa on se, että se ei lopulta johda koskaan “tasapainoon” eikä varsinkaan palvelujen palauttamiseen. Tasainen menojen leikkaaminen yhdistettynä sijoittajia suosiviin veronalennuksiin vuosikymmenestä toiseen vähitellen romauttaa infrastruktuurin, köyhdyttää köyhiä entisestään ja luo pohjan äärioikeiston nousulle. Jokainen voi katsoa Iso-Britannian mellakoivien rasistien ja murenevien kaupunkien suuntaan ja pohtia, kannattaako tähän suuntaan todella jatkaa.
Suomessa nykyiset hallituksen reikäpäät eivät päätä asioista sen takia, että heillä olisi mitään annettavaa kenellekään. He päättävät sen takia, että talouskurin logiikka on nielty täysin, eivätkä ihmiset usko enää omiin haluihinsa ja tarpeisiinsa. Politiikka on tyhjentynyt täysin sisällöstä, se ei enää koske sitä, miten elämä voisi olla parempaa. Se koskee sitä, miten abstrakti velkayhtälö saadaan kohdalleen, miten rajat saadaan kiinni ja miten Ylestä saadaan vähemmän woke.
***
Politiikka kaipaisi siis palaamista haluihin ja tarpeisiin. Näemme uudestaan ja uudestaan, viimeksi koronan aikaan ja usein valtioiden käydessä sotaa, että talouskurin kaltaiset sääntökehikot voidaan kyllä tarvittaessa heivata, jos jotain akuuttia ilmenee. On toisenlaisia tapoja ajatella taloutta, aina maltillisesta kysynnänsäätelypolitiikasta pidemmälle meneviin kansallistamisiin ja palvelujen uudelleenorganisointiin rahatalouden ulkopuolella. Näissä malleissa lähdetään liikkeelle ennemmin siitä, millaista elämää halutaan elää kuin abstraktin numeron palvonnasta.
Muutos ei kuitenkaan tapahdu ilman poliittista liikettä, joka palauttaa uskoa siihen, että politiikka on ihmisten asioiden ajamista pelkän velkojen ikuisen maksamisen sijaan. Tämän poliittisen liikkeen pitäisi myös itse uskoa siihen, että yhteiskunta voi olla aivan toisenlainen, kun sitä muutetaan. On nimittäin helppoa jäädä porvarillisen julkisuuden vangiksi, alkaa uskoa välttämättömyyteen ja mahdottomuuteen, jota velkapuhe kylvää ympärilleen.
Jää nähtäväksi, toteutuuko tämä liike nykyisen puoluevasemmiston kautta, vai tarvitaanko joku aivan uusi kanava ihmisten asioiden palauttamiseksi politiikan keskiöön.
lehti 