Jalkapallon miesmaajoukkue, Huuhkajat, pelasi Kansojen liigan viimeisen pelinsä tänään sunnuntaina Olympiastadionilla. Pelissä Kreikkaa vastaan ei enää ollut panosta Suomen hävittyä kaikki aiemmat pelinsä liigan B-tasolla. Viisi tappiota peräkkäin Kreikalle, Irlannille ja Englannille (nolla pistettä, maalein 2–11) oli sinetöinyt jo Huuhkajien lähdön C-liigaan.
Kreikka-ottelu oli toki virallinen maaottelu. Se antoi paineettoman tilaisuuden ajaa sisään vaihtoehtoisia taktiikoita ja heittää penkiltä kentälle uusia pelaajia.
No, ryhtyikö valmennustiimi Markku Kanervan johdolla kokeilemaan uutta? Eipä juuri. Erona vakioryhmään oli vain, että maalivahtina Jesse Joronen korvasi Lukas Hradeckýn ja puolustuslinjaan oli nostettu debytantti Juhani Pikkarainen. Muuten mentiin tutuin nimin.
Yleisöä hivenen sateiseen lämpimään iltaan oli saapunut 17 661:n katsojan verran.
Peli kulki pitkään Kreikan pallonhallinnalla, mutta vaaratilanteita ei ensi vartilla nähty.
Puoleen tuntiin ei tapahtunut oikein mitään. Kreikkakaan, jolla oli panoksena lohkovoitto, ei rynninyt yltiöpäisesti vaan vältti riskejä. Ja samaa unettavuutta jatkui taukoon asti, jolle mentiin 0–0:ssa. Kreikalla oli ensi puoliskolla ollut 7 kulmapotkua, Suomella ei yhtään.
Toisen puoliskon 1. minuutilla Suomikin sai jo kulman; ei tulosta.
Pelin 53. minuutilla kreikkalaissyöttö puhkaisi keskeltä Suomen topparilinjan, ja tilanteensa haistanut Tasos Bakasetas täräytti pallon lujaa Jorosen ohi. 1–0 vieraille.
Kolme minuuttia myöhemmin Suomen purkupallo epäonnistui, ja Kreikan Christos Tzolis kiskaisi kaukaa pallon yli Jorosen, joka oli tullut pitkälle ulos maalistaan. Hetkessä tilanne oli 2–0.
67. minuutilla Suomi laittoi Juhani Pikkaraisen ja Joel Pohjanpalon tilalle Tuomas Ollilan ja Oliver Antmanin. Ja kohta Teemu Pukki ja Urho Nissilä korvasivat Glen Kamaran ja Daniel Håkansin. Kreikkakin vaihtoi kaksi pelaajaa.
82. minuutilla Ilmari Niskanen otti puolustajana Nikolai Alhon paikan. Huuhkajat sai jopa muutaman viimeistely-yrityksen, jotka kuitenkin jäivät luokattomiksi.
Kuuden minuutin lisäajalla vain pelailtiin. Tuloksena pysyi 2–0 Kreikan voitoksi.
Ottelu oli pettymys, kuten viisi muutakin tappiota Kansojen liigassa: Suomen loppusaldo: ei yhtään pistettä, maalierolla 2–13.
Huuhkajien kadonnut henki
Huuhkajien lähimenneisyys on synkeä mutta edessä lienee tulevaisuus. Peruskysymyksiin on kaivettava vastauksia – ja mieluimmin jo ensi kevääseen mennessä. Huuhkajat on pitkään kulkenut siipi maassa, peli on vaisun mielikuvituksetonta siirtelyä, ote falskaa monelta kantilta. Näemme miten aiempi ronski pelihumööri on karannut ryhmästä kuin ilmat vappupallosta. Peli junnaa ja pelin jälkeen selitellään.
Huuhkajien raivatessa muutama vuosi sitten tien EM-kisoihin joukkueesta huokui itseluottamus ja voima. Pelirohkeus palkittiin, tasaväkiset mittelöt kääntyivät liki säännönmukaisesti voitoksi. Nyt on päinvastoin, ja tasaisista, jopa voittoa tyrkyttävistä peleistä on lähdetty tappio niskassa.
Mistä voisi kiikastaa?
Markku Kanervan meriitit paisuivat verrattomasti – EM-kisatiehen asti. ”Riven johdolla” mentiin komeasti eteenpäin. Mutta jo kauemmin on menty taaksepäin, Huuhkajat on alakuloinen ryhmä. Peli puuroutuu hitaaksi, puolustus vuotaa – etenkin erikoistilanteissa – ja hyökkäysten äkkiä iskevä teho on tipotiessään.
Hyökkääjä Teemu Pukki oli pitkään Huuhkajien tavaramerkki. Mutta nyt maalitykki ei näy soveltuvankaan joukkueen ”pelitapaan”, ja minuutit kentällä ovat tiukassa. Toinen maalinsylkijämme, Joel Pohjanpalo, on pudonnut samaan kaninkoloon saamatta kestävää sijaa Kanervan kuvioissa. Kaksi kanuunaa istuu lähinnä penkillä.
Benjamin Källmania on peluutettu kärkenä, mutta sinänsä energinen mies ei ole maaleilla juhlinut. Hänen vierellään on vieraillut useampaakin kaveria – tuloksetta kaikki. Siksi onkin totuus, että Suomi ei tätä nykyä osaa tehdä maaleja. Vain niillä pelejä voitetaan.
Vaikeuksien kasaantuessa Kanervan selitykset käyvät tappio tappiolta vaikeaselkoisimmiksi. Tilastodataan uppoutuen hän tykkää todistella, miten jatkuvasti ja selkeästi on edistytty eri ”osa-alueilla” – mutta milloin mahtavat olla vuorossa keskeisimmät osa-alueet eli maalinteko ja voittaminen?
Päävalmentajan tuoli huojuu, syystäkin. Ilman ikonista taustaansa Kanerva olisi jo saanut tehdä tilaa seuraajalleen – kuka lieneekään. Vertailukohtana nousee mieleen Kanervan edeltäjän ruotsalaisen Hans Backen pikavisiitti Huuhkajien luotsina vuonna 2016. Palloliitto siirsi miehen sivuun ennen kuin hän oli ollut vastuussa täyttä vuottakaan.
Valmentaja-asia pitää ratkaista pidemmällä sihdillä. Mitä nopeammin, sen parempi. Ensi vuoden MM-karsintoihin on voitava lähteä selväpiirteisistä asetelmista eikä tällaisesta välitilasta. Muuten menestys on entistä etäisempi varjo vain.
Joukkueen nuorentamisesta on jo paljon puhuttu. Jos projektia ei rakennetakaan päivässä, niin kenties vuodessa. On rivakoiden päätösten aika, ja uudet nuoret pelaajat on sitoutettava mukaan tiiviisti.
Nuorison voimaa
Huuhkajat räpiköi pahasti, mutta Pikkuhuuhkajat liitää. Perjantaina 5 275 katsojaa todisti melkoista menoa tamperelaisella Tammelan Stadionilla: Suomi–Norja 5–1! Vielä pitää pärjätä kunnialla toisessa osaottelussa Norjan Stavangerissa, mutta kyllä Pikkuhuuhkajat sen selvittää. Peli näytetään ylihuomenna tiistaina klo 19.30 YLE TV2:lla.
Pikkuhuuhkajissa pelaa tällä hetkellä monta tasokasta taituria, joiden saavutuksiin on tuonnempana usein ilo palata.
Saamme alkaa jo valmistautua ensi kesäkuun U21-EM-otteluihin Slovakiassa. Edellinen futissukupolvihan koki oman EM-turnauksensa vuonna 2009 Ruotsissa. Riven johdolla.
uutiskirje 