Zimbabwessa puiden kaataminen ilman viranomaisten lupaa on kielletty. Puun salakaataja voi saada 200-5 000 Yhdysvaltain dollarin sakot. Global Forest Watchin mukaan Zimbabwen runsaan kuuden miljoonan hehtaarin metsäpeite on vuosina 2000–2020 kutistunut lähes 400 000 hehtaaria. Maan metsäkato on pahimpia maailmassa.
Metsien käyttö polttopuuna on yksi metsäkatoa aiheuttavista tekijöistä. YK:n kehitysjärjestö UNDP:n mukaan yli 60 prosenttia Zimbabwen energiavarannoista muodostuu polttopuusta ja käytännössä lähes kaikki maaseudun asukkaat turvautuvat siihen ruuanlaitossa ja lämmityksessä.
Zimbabwen metsäkomissio arvioi, että maassa tarvitaan vuosittain jopa 11 miljoonaa tonnia poltettavaa puuta kotien ruuanlaittoon, lämmitykseen ja tupakan kuivaukseen.
Syrjäseuduilla polttopuun vähäisyydestä kärsivien ihmisten pitäisi yhteistyössä etsiä muita ruuanlaiton keinoja, jotta puumme säästyisivät.
Polttopuun varassa
Gonzoman kylässä Zimbabwessa asuva Linet Makwera, 28, vaappuu paljain jaloin kapealla, pölyisellä hiekkatiellä selässään sylivauvansa. Hän poimii tien vieriltä puunoksia ja vilkuilee peloissaan ohikulkijoita. Hän pelkää siviilipukuisia poliiseja, jotka usein nappaavat polttopuita luonnosta etsiviä ihmisiä.
Puunkaadon kriminalisointi on luonnon kannalta ymmärrettävää, mutta se myös merkitsee kovia aikoja Makweran kaltaisille maalaisille. He kärsivät sekä polttopuun niukkuudesta että sen hankkimisesta mahdollisesti koituvista ikävistä seurauksista.
– Polttopuun löytäminen on nykyään valtavan vaikeaa. Kyllä, me myös ostamme sitä laittomilta kaatajilta. Ennen haimme polttopuuta lähistön kukkuloilta ja vuorilta, mutta nyt siellä ei ole enää mitään, Makwera kertoo.
Gonzoman asukkaat ovat täysin polttopuun varassa, sillä muuta energiaa ei ole tarjolla. Vaikka kylään olisikin vedetty sähköjohdot, sähkökatkojen yleisyyden vuoksi puuta tarvittaisiin edelleen.
Pimeää polttopuuta
Useimmilla kylän asukkailla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ostaa polttopuut puun salakaatajilta, jotka kuljettavat kauppatavaransa kylästä toiseen aasin vetämillä kärryillä.
Gonzomassa itsekin asuva Tiger Mhike, 33, kertoo jo kauan ansainneensa elantonsa myymällä polttopuuta kyläläisille. Elinkeino on laiton, joten Mhike ja apumies yleensä hakevat puunsa yön pimeyden suojissa.
– Täällä on nykyään liian paljon ihmisiä. Yhä suurempi määrä ihmisiä on asettunut seuduille, joissa puuta ennen oli yllin kyllin. Nyt meidän täytyy vaeltaa pitkiä matkoja, joten heräämme aamulla jo kahdelta. Myymme täyden vetokärryllisen polttopuuta 25 dollarilla, Mhike selittää.
Pikkuoksilla metsäkatoa vastaan
Pakon edessä maaseudun asukkaat ovat alkaneet sopeutua. Tsotso-liedet yleistyvät. Lieden shonankielinen nimi tarkoittaa pikkuoksia, ja juuri sellaisia siinä poltetaan. Tsotso on yksinkertaisimmillaan ylösalaisin käännetty peltipurkki, jonka kylkeen on porattu pieniä reikiä ja sisälle pantu poltettavia risuja. Energiatehokkuus on parempi kuin avotulella kokatessa ja kustannukset hyvin pieniä.
Myös ympäristöasiantuntija, Zimbabwen ympäristölakiyhdistyksen tiedottaja Batanai Mutasa suosittaa tsotso-liesien käyttöä.
– Syrjäseuduilla polttopuun vähäisyydestä kärsivien ihmisten pitäisi yhteistyössä etsiä muita ruuanlaiton keinoja, jotta puumme säästyisivät. Heidän kannattaisi siirtyä biokaasuun polttoaineena tai vähemmän puuta kuluttaviin tsotso-liesiin. Metsää säästyisi myös, jos ihmiset tyytyisivät vain ottamaan puiden oksia kaatamatta koko puuta, Mutasa pohdiskelee.
Mutasan mukaan ennen muuta pitäisi istuttaa lisää puita:
– Ihmisten tulisi ottaa tavaksi istuttaa puita kaadettujen tilalle. He voisivat myös taistella viranomaisten rinnalla laitonta puunkaatoa vastaan.
Biokaasu olisi hyvä vaihtoehto puulle, ellei se olisi niin kallista. Maassa, jossa työttömyys ylittää 90 prosenttia, kaksi dollaria kaasukilolta on useimmille maalaisille liian korkea hinta.
uutiskirje 
