Suomi ja sertifiointi
Suomen metsistä on tuoreimman, vielä alustavan arvion mukaan tiukan suojelun piirissä eli kaikenlaisen metsätalouden ulkopuolella noin 4,5 prosenttia. Pohjoisessa osuus 10 prosentin luokkaa.
Vuonna 1993 käyttöön otettu FSC Forest Stewardship Council (Hyvän metsänhoidon neuvosto) oli ensimmäinen kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä.
PEFC-sertifiointijärjestelmä perustettiin eurooppalaisten metsänomistajajärjestöjen aloitteesta FSC:n kilpailijaksi 1999. Metsätalous ja -teollisuus tukevat PEFC-järjestelmää. Ympäristö- ja luontojärjestöt ovat asettuneet FSC:n taakse.
Suomeen on kehitetty oma kansallinen metsäsertifikaatti FFCS (Finnish Forest Certification System), jolle haettiin vuonna 1999 PEFC:n hyväksyntä. Lähes koko Suomen metsäala on sertifioitu FFCS/PEFC-järjestelmällä.
(Lähteet: luonnontila.fi, Suomen ympäristökeskus)
Suunnitelma Kanadan metsien suojelusta sai alkunsa Yellowknifessa Ison Orjajärven laidalla 1996.
Hankkeen käynnisti tuolloin alueen luonnonsuojelusta ja talouskehityksestä vastannut ministeri Stephen Kakfwi, josta tuli myöhemmin Luoteisterritorioiden pääministeri.
Herätteen antoivat alueella avatut timanttikaivokset, joista osa sijoittui Kakfwin edustaman dene-heimon parhaille metsästysmaille.
Suojelualuestrategiaksi (PAS) nimetyssä hankkeessa intiaaniheimot määrittelivät niille tärkeät seudut tutkijoiden avustuksella. Kaivosyhtiöiden kanssa neuvotelleet viranomaiset rajasivat niitä luonnonpuistoiksi.
– PAS veti kaikki tahot mukaan yhteistyöhön, aktiivipolitiikasta vetäytynyt Kakfwi muistelee.
Suojeluun kolme kertaa Ranskan kokoinen alue
Luonnonsuojelun etenemisestä kertoo esimerkiksi Mackenzien biisonipuisto, jossa Pohjois-Amerikan kookkaimman nisäkkään kanta on saatu elpymään alle 200 yksilöstä yli 2 000:een.
Luoteisterritoriot kasvattaa suojellun pinta-alansa PASin mukaisesti kymmenestä 23 prosenttiin.
PAS otti toukokuussa merkittävän harppauksen, kun metsäyhtiöt, ympäristöväki ja viranomaiset sitoutuivat suojelemaan kolme kertaa Ranskan kokoisen 1,6 miljoonan neliökilometrin alan.
– Sitoumukset kattavat Yhdysvaltain luonnonpuistojen pinta-alan viisinkertaisena, hankkeeseen osallistuneen Pew-ympäristöjärjestön Steve Kallick sanoo.
Lähes puolet suojeltavasta alueesta sijaitsee boreaalisella havumetsävyöhykkeellä puuttoman tundran ja Kanadan tiheimmin asutun eteläkaistaleen välissä.
– Pohjoisiin havumetsiin ei näytä kohdistuvan suuria uhkia juuri nyt. Mutta kun ilmaston lämpeneminen helpottaa toimintaa siellä, paineet kasvavat varmasti, McGill-yliopiston tutkija Nigel Roulet selittää.
Hänen mukaansa alueen arvo myös nousee luonnonvarojen ehtyessä muualla, joten on tärkeää varmistaa suojelulait nyt.
Ympäristöjärjestöjen ja teollisuuden sopimus
Kanadan metsiensuojelua vauhditti halu turvata metsäkaribun ja muiden hupenevien villieläinten kannat. Lisäpotkua antoi huoli ilmastonmuutoksesta.
Neljä vuotta sitten valtaan tullut oikeistohallitus lupasi kaksinkertaistaa kansallispuistojen pinta-alan 183 000 neliökilometriin vuoteen 2012 mennessä.
– Se on meidän lahjamme tuleville sukupolville. Olemme viimeinen sukupolvi, joka pystyy antamaan sen, kansallispuistoviraston johtaja Alan Latourelle julisti.
Kanadan metsäteollisuuden järjestöä johtava Avrim Lazar uskoo, että ”jokainen parannus ympäristön laadussa voi siirtyä tuotteidemme markkina-arvoon.”
Toukokuun sopimukseen sitoutui 21 metsäalan yritystä ja 9 ympäristöjärjestöä.
Teollisuus lupasi suojella noin 300 000 neliökilometriä valtion maita, joille sillä on hakkuulupia, ja käyttää loppujen hyödyntämisessä Hyvän metsänhoidon neuvoston (FSC) sertifioimia kestäviä menetelmiä.
Ympäristöjärjestöt puolestaan lopettavat metsäyhtiöiden toimintaa arvostelevan kampanjointinsa.
Yhä enemmän hakkuista tehdään kestävästi
FSC vähentää hakkuista ympäristölle koituvia tuhoja ja edellyttää, että alkuperäisasukkaiden ja työntekijöiden oikeuksia kunnioitetaan.
Kanadan FSC:n johtaja Antony Marcil sanoo uskovansa, että 80 prosenttia hakkuista tehdään kestävästi kymmenen vuoden kuluessa.
Suojelusopimuksen toteutuksessa ”yksityiskohdat ratkaisevat”, muistuttaa karibututkija ja Kanadan luonnonsuojeluyhdistyksen johtaja Justina Ray.
– Ainakin meillä on nyt pohjoista varten erilainen malli kuin etelässä, jossa kehitykselle annettiin vapaat kädet ja luonnosta yritettiin pelastaa jäljelle jääneitä rippeitä, Ray muistuttaa.
Suomi ja sertifiointi
Suomen metsistä on tuoreimman, vielä alustavan arvion mukaan tiukan suojelun piirissä eli kaikenlaisen metsätalouden ulkopuolella noin 4,5 prosenttia. Pohjoisessa osuus 10 prosentin luokkaa.
Vuonna 1993 käyttöön otettu FSC Forest Stewardship Council (Hyvän metsänhoidon neuvosto) oli ensimmäinen kansainvälinen metsäsertifiointijärjestelmä.
PEFC-sertifiointijärjestelmä perustettiin eurooppalaisten metsänomistajajärjestöjen aloitteesta FSC:n kilpailijaksi 1999. Metsätalous ja -teollisuus tukevat PEFC-järjestelmää. Ympäristö- ja luontojärjestöt ovat asettuneet FSC:n taakse.
Suomeen on kehitetty oma kansallinen metsäsertifikaatti FFCS (Finnish Forest Certification System), jolle haettiin vuonna 1999 PEFC:n hyväksyntä. Lähes koko Suomen metsäala on sertifioitu FFCS/PEFC-järjestelmällä.
(Lähteet: luonnontila.fi, Suomen ympäristökeskus)
uutiskirje 
