Ranska on tukenut sortohallituksia useissa Afrikan viimeaikaisissa kriisipesäkkeissä.
Ranskalaisilla yrityksillä on vahva jalansija Tunisiassa, Norsunluurannikolla ja Nigerissä, jotka kaikki ovat Ranskan vanhoja siirtomaita.
Tunisian talouden ydin koostuu ranskalaisista yrityksistä, joita toimi maassa ainakin 1 250. Ne kattavat lähes kaikki talouden alat tekstiileistä elektroniikkaan, autoteollisuuteen ja palveluihin.
Ranskalaiset sijoitukset Tunisiassa nousivat 140 miljoonaan euroon vuonna 2009, mikä teki maasta Tunisian tärkeimmän taloudellisen kumppanin.
Monilla ranskalaisyrityksillä on likeiset suhteet tammikuussa syrjäytetyn Tunisian presidentin Zine al-Abidine Ben Alin perheeseen.
Esimerkiksi teleyhtiö Orange Tunisien osakkeista 49 prosenttia kuuluu France Telecomille. Loput osakkeet omistaa Investec-yhtiö, jonka takana on korruptiosta epäilty Ben Alin vävy Marwan Mabrouk.
Noloja tilanteita
Tunisiassa
Taloudelliset siteet selittävät sitä, miksi Ranskan hallitukset ovat suhtautuneet myötämielisesti Tunisiaa vuodesta 1987 johtaneeseen Ben Aliin, vaikka tätä on syytetty laajasta korruptiosta ja ihmisoikeusloukkauksista.
Vielä pari päivää ennen kuin Ben Ali pakeni maasta 14. tammikuuta Ranskan ulkoministeri Michèlle Alliot-Marie tarjosi tälle poliisi- ja sotilasapua Tunisian rauhoittamiseksi.
Ranskan kulttuuriministeri Frédéric Mitterand puolestaan nolasi itsensä lausumalla, että ”on liioittelua kutsua Tunisiaa diktatuuriksi.”
Emeritusprofessori Etienne Balibar muistuttaa, että Ranskan presidentti Nicholas Sarkozy kiitteli vuonna 2008, miten Ben Ali oli tukahduttanut islamistisen opposition osana terrorismin vastaista taistelua.
Radikaali islamismi ei kuitenkaan ollut todellinen uhka Tunisiassa, ilmeni myöhemmin myös Ranskan tiedustelupalvelun raporteista.
Nigerin uraani
Arevan käsissä
Ranskalla on lujat taloussiteet myös Nigeriin, jossa sotilasjuntta syrjäytti presidentti Mamadou Tandjan helmikuussa 2010.
Tandja oli vuonna 2009 päättänyt järjestää kansanäänestyksen mahdollistaakseen itselleen kolmannen kauden.
Vallan ottaneiden sotilaiden mukaan Tandja rikkoi perustuslakia. Lisäksi häntä syytettiin lahjusten ottamisesta ranskalaiselta Areva-valtionyhtiöltä, joka hallitsee Nigerin uraanikaivoksia.
Niger saa 70 prosenttia vientituloistaan uraanista, ja Areva on maan suurin ulkomainen sijoittaja.
Sota ei estä
sijoituksia
Myös Norsunluurannikolla Ranskan toimintaa ohjaa talous. Maa on olut sekavassa tilassa marraskuun vaaleista lähtien. Laurent Gbagbo on takertunut presidentinvirkaan, vaikka hän hävisi vaalit Alassane Ouattaralle.
Norsunluurannikon taloutta hallitsee noin 700 ranskalaisyhtiötä, joiden toimialat ulottuvat kaakaontuotannosta telekommunikaatioon. Puolet maan verotuloista kertyy niiltä.
Gbagbo tuli valtaan vuonna 2000, ja pari vuotta myöhemmin maan pohjoisosissa puhkesi kapina.
Ranskan johtamat YK-joukot ovat käytännössä vahvistaneet maan kahtiajaon ja suojelleet Gbagbon eteläistä tukialuetta.
Ranskalaiset yritykset ovat tehneet mittavia sijoituksia Norsunluurannikolle sisällissodasta huolimatta, mikä on osaltaan vahvistanut Gbagbon haluttomuutta luopua vallasta.
lehti 