Ministeri Jyri Häkämies sanoi Hämeenlinnassa vieraillessaan, että ulkopolitiikka kuuluu kansalle ja siitä pitää olla oikeus keskustella.
Sopivasti sattui silmiini Oulun yliopiston Euroopan historian dosentin Jouko Jokisalon kirjoitus Kansan Uutisten Viikkolehdessä (27.03.). Siinä Jokisalo arvio Saksan talouden syvenevää talouskriisiä ja niitä ajatuksia, joita se on synnyttänyt kansalaisten ja poliitikkojen päissä esimerkiksi eläkelainsäädännöstä.
Kirjoituksen mukaan Saksassa yleinen eläkeikä on ollut vuoteen 1999 asti 63 vuotta, josta se ensin nostettiin 65 vuoteen. Vuonna 2007 hallitus teki päätöksen eläkeiän asteittaisesta korottamisesta 67 ikävuoteen, jonka on ilmoitettu olevan vasta alkua, ei päätepiste.
Nyt saksalaiset kyselevät huolissaan, millaista tulevaa eläkeikää hallitus heidän päänmenokseen kaavailee, 70 vai 75 vuotta. Saksan vasemmisto vaatii vanhan eläkelainsäädännön palauttamista ja eläkejärjestelmän osittaisen yksityistämisen peruuttamista. Aikovat järjestää suurmielenosoituksen hallitusta vastaan.
Mutta eivät tällaiset ulkopolitiikan uutiset Suomen mediaa tai poliitikkoja kiinnosta. Lienevätkö kuulleetkaan.
Meillähän eläkeiän asteittaiset korotukset alkoivat täsmentyä pääministerimme päässä vasta hiihtolomalla Rukan korkean paikan leirillä, jossa ilma on tarpeeksi ohutta aiheuttamaan tämän kaltaisia neronleimahduksia.