Viime vuosina lähestulkoon alalla kuin alalla on koettu jonkin sortin rakennemuutos. Joissain tapauksissa rakennemuutos on varmasti ollut tarpeen, mutta vastaavasti työelämätutkijat ovat varoittaneet, että nimenomaan Suomessa isolla innolla ja nopeudella vyörytetty organisaatiouudistusajattelu ei aina ainakaan työntekijöiden kannalta ole ollut tarkoituksenmukaista.
Yksi näistä aloista, joissa tulevina vuosina koetaan todella merkittävä turbulenssi, on kehitysvamma-ala. Lyhyesti ilmaistuna kyse on siitä, että kehitysvammaisille pitää järjestää mahdollisimman kodinomaiset asuinolosuhteet eli alalla siirrytään yhä enemmän laitoshoidosta asumispalveluihin.
Varsinais-Suomen alueella merkittävintä kehitysvamma-alan työtä tekee Paimiossa pääpaikkaansa pitävä Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymä (kansan keskuudessa laitos tunnettaneen edelleen Paimion Keskuslaitoksena). Kehitysvamma- alan palvelurakennemuutos merkitsee luonnollisesti sitä, että henkilöstöä tarvitaan lisää, koska asiakaskunta asuu useammissa pisteissä kuin ennen. Vastaavasti varsinaisessa laitoshoidossa oleva asiakaskunta on hyvinkin haasteellista.
Alalla kuin alalla asiakasnäkökulma on luonnollisesti se ensisijainen, mutta vuosi 2011 antoi huolestuttavia signaaleja siitä että erityishuoltopiirin hallinnoiman Kehitysvamma-alan tuki- ja osaamiskeskuksen (KTO) henkilöstöä ei ilmeisesti ollut otettu riittävän hyvin mukaan muutoksen suunnitteluun. Sairauspoissaoloja vuonna 2011 oli 2 604 työpäivää enemmän kuin vuonna 2010. Tällaiset luvut kertovat paljon ja valitettavasti aika karua kieltä.
Tätä suuruusluokkaa olevat sairauspoissaolot kertovat paitsi muutoksen liiallisesta nopeudesta niin myös siitä. että henkilöstön perehdytys muutokseen ei ilmeisestikään ole ollut riittävän perusteellista. Luonnollisesti poissaoloista johtuva sijaistarve nostaa henkilöstökuluja, kuten tapahtuikin. Ensisijaista kuitenkin on, että erittäin vaativalla palvelualalla henkilöstön osaamiseen ja jaksamiseen panostetaan kaikki voitava.
Ongelma on tiedostettu myös erityishuoltopiirissä ja toimija onkin kirjannut agendaan asioita, joihin jatkossa on syytä satsata, jotta henkilökunnan jaksaminen taataan paremmin. Alkuvuodesta 2012 sairauspoissaolot puheena olevassa laitoksessa ovatkin vähentyneet merkittävästi, kiitos muun muassa keskitetyn työterveyshuollon.
Työssä jaksaminen on paljolti riippuvaista myös arvostuksesta työntekijöitä kohtaan. Onkin todella hämmästyttävää, että Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin hallituksen kokoukseen 24.5. tuotiin alkuperäisen esityslistan ulkopuolelta esitys, jolla KTON:n johtajan ja kahden toimialajohtajan palkkoja korotetaan 500 euroa kuukaudessa.
Me allekirjoittaneet vasemmistoliittolaiset luottamushenkilöt emme pidä kovinkaan luottamusta herättävänä toimenpiteenä sitä, että samalla kun suorittavaa työtä tekevät kädet kokevat työn ehkä liiankin rasittavana ja paineistavana, nostetaan johdon palkkoja tuntuvastikin.
Korotuksia perustellaan sillä että kyseisten johtajien palkat ovat reilusti markkinamediaaneja alhaisemmat. Ajan henki tuntuu olevan optioita ja stay-bonuksia suosivaa. Tehty päätös synnyttää nopeasti sen mielleyhtymän että KTO:n johdon pitää nopeasti saada reivattua toimijan talouden kurssi nousukiitoon ja tällöin syntyy riski siitä, että asiakasnäkökulma ja henkilöstön jaksaminen ja arvostus jäävät sivuraiteelle. Korrektia olisi ainakin ollut odottaa asian kanssa tulevaan vuoteen, jotta kyseiset palkankorotukset olisi voitu sisällyttää talousarvioon.