Ranskalaisfilmin Päiväperho (1967) ensimmäiset kohtaukset kertovat, ettei lääkärin (Jean Sorel) nukkemainen puoliso (Catherine Deneuve) ole tyytyväinen uneliaaseen kotirouvan elämäänsä. Jokin kiikastaa seksuaalisuudessa.
Ohjaaja Luis Bunuel kertoo elämäkertateoksessaan Viimeinen henkäykseni halunneensa luoda naispäähenkilöstä nuoren masokistisen porvarisrouvan muotokuvan. Tulos on epäilemättä onnistunut kuin myös vivahteikas ja värikäs. Joseph Kesselin romaaniin perustuvasta elokuvasta tuli espanjalaissyntyisen ohjaajan (1900–1983) pitkän uran suurin kaupallinen menestys.
Päiväperho on eroottinen draama ja satiiri, joka täyttyy melko tavallisten arkisten hetkien lisäksi muistikuvista, unista ja fantasioista. Bunuelissa tapaamme pitkän linjan surrealistin.
Elokuva vie nasevien alkupohjustusten jälkeen keskellä Pariisia sijaitsevan pienen bordellin maailmaan. Asiakaskunnan kautta piirtyy hilpeän groteski kuva miesten vaihtuvista seksuaalisista makutottumuksista.
Perversioiden suhteen voiton vie totta kai yläluokka. Päiväperho onkin muistettava kuvaus siitä, miten tyylikkyys ja turmelus kulkevat tietyissä piireissä käsi kädessä. Aihe hoituu luontevasti Porvariston hillityn charmin (1972) ohjaajalta.
Jännitystä ja sähköä tapahtumiin tuo karismaattinen rikolliskaksikko (Francisco Rabal ja Pierre Clementi).
Päiväperho. Yle Teema lauantaina kello 22.15.