Hellyyden (1972) alkuminuuteilla Jörn Donner vääntelehtii ja replikoi kuin tarhaikäinen. Kirsti Wallasvaara säestää vastavihityn vaimon ominaisuudessa. Kuulostaa ja näyttää alkeelliselta. Tilannekomiikka on pahimmillaan ääliömäistä. Jos meno jatkuisi tällaisena, niin leffan katsominen loppuun asti kävisi tavallista vaativammasta Cooper-testistä.
Ensimmäisiä helpotuksen merkkejä on Vesa-Matti Loirin visiitti ex-miehen roolissa. Hän piristää lievästi uunoturhapuromaisella esiintymisellään näyttämöä kuitenkin vain hetkeksi.
Hellyys on voimallisesti käsikirjoittaja-ohjaaja-pääosanesittäjän näköinen ja oloinen parisuhdekomedia, avioliittosatiiri ja ajankuvaus.
Limboilun huippu on Alko-hoilaus, joka kuitenkin kääntyy yllättäen edukseen. Seuraa kaksi haikean romanttista episodia, joihin Donner on luonut parastaan. Teksti ja kuva synkkaavat nätisti, ja niin soi taustalla myös Olli Ahvenlahden musikki.
Donnerin avioliittoporskuttelu on vuoristoratamaisen epätasainen elokuva, jossa on välähdyksittäin pientä toivoa myös komediana, esimerkiksi varsin mainiossa Näin tehdään autokaupat -jaksossa. Kulttuurihistorialliselta anniltaan Hellyys on jopa pieni aarrearkku, vaikka ostoskeskukset näyttävätkin ankeilta. Asiaan kuuluvat myös puhe ryhmäseksistä ja keskioluen ihme.
Hellyys Yle Teemalla torstaina klo 22.00
uutiskirje 
