Atik Ismail kirjoittaa vihreäkantisessa runokirjassaan: ”Vuosi vuodelta pelaajat muuttuvat yhä tyhmemmiksi.”
Onko näin? Ovatko myös jalkapalloilun seurajohtajat muuttuneet aikaisempaa tyhmemmiksi viime vuosina?
On varsin kummallista, että HJK:n johto kielsi Vasemmistoliiton ehdokkaana EU-parlamentin vaaleissa olevan Atik Ismailin, perinteikkään seuran oman kasvatin, vaalimainosten esittämiseen HJK:n kotiotteluissa.
Joitakin vuosia sitten Atik Ismail pelasi Varkauden Keskuskentällä, jo yli 40-vuotiaana, Kakkosen ottelun edesmenneen kuopiolaisen Kingsin joukkueessa WJK:n joukkuetta vastaan. Pienen tauon jälkeen Atik pelasi toisen ottelun veteraanijoukkueessa. Kova suoritus yli 40-vuotiaalta, vaikka pelivauhti ei aivan liigatasoa ollutkaan.
Kuinka moni nykyisistä nuorista pelaajista pystyy aikanaan samaan yli 40-vuotiaana? Veikkaan, että ei kovinkaan moni.
Kesällä 1984 olin Rovaniemellä Lapinaukean kentällä seuraamassa RoPS–HJK-ottelua. Atik Ismailia kotiyleisö ilkkui 80 minuuttia. Pelin 10 viimeisen minuutin aikana Atik laukoi hallitusti kaksi maalia. HJK voitti pelin, muistaakseni 2–1. RoPS:n kannattajien sambarummut hiljenivät.
Kaksi tärkeää maalia jalkapallo-ottelussa riittää hyökkääjäpelaajalle mainiosti, vaikka hän ei juoksisikaan pelin aikana turhaan kovin paljon.
Atik Ismail kuului siihen Suomen nuorten maajoukkueeseen, joka voitti EM-kisoissa hopeaa. Saavutus on yhä yksi suomalaisten jalkapalloilijoiden parhaista kautta aikojen.
Atik Ismail kertoi häntä haastatellessani, että kyseiseen nuorten EM-hopeaa voittaneeseen maajoukkueeseen kuului myös kaksi varkautelaista pelaajaa. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä he olivat, ja mitä heille on tapahtunut.
uutiskirje 
