Tomas (1995) on mutkattomuudessaan pieni viisas kotimainen sosiaalidraama. Elokuva luotaa onnistuneesti sekä nuorten että aikuisten henkistä pahoinvointia. Tarinassa olisi aineksia sekä vetelään paapomiseen että inhorealistiseen mässäilyyn, mutta tekijöillä on molempiin suuntaan reilu etäisyys. Ohjaaja Raimo O. Niemi ja käsikirjoittaja Risto Hyppönen ovat empaattisia keskitien kulkijoita.
13-vuotiaan nimihenkilön ja avioerolapsen levottomuus ja häiriköinti on nivottu terävästi sosiaalisiin kehyksiinsä. Tomas asuu pahasti alkoholisoituneen isänsä kanssa. Tämän jakelukoneeksi nimittämä äiti on häipynyt kuvioista Ruotsiin.
Tarinan perusviritys on lempeän hu-maani. Elämä raapii ja tekee syviäkin haavoja, mutta homma jatkuu. Optimistinen lopetus on luonteva.
Arttu Kapulainen nimiroolissa ja Matti Onnismaa isänä tekevät hienot roolityöt sisäisesti rikkinäisistä hahmoistaan. Nuoria näyttelijöitä ei ollut tavattu kotimaisessa elokuvassa näin isolla joukolla ja lähes yhtä onnistuneissa merkeissä sitten Mikko Niskasen Poikien (1962). Muissa keskeisissä rooleissa nähdään Janina Jokela (Mari), Antti Merilehto (Patu) ja Sarina Röhr (Pipa).
Englannista oppinsa hakeneen Pentti Keskimäen maalauksellinen kameratyö on oiva osoitus kotimaisen elokuvan kunniakkaan kuvaajaperinteen jatkuvuudesta.
Tomas. Yle Teema torstaina klo 22.00
uutiskirje 
