Eurovaalit on käyty ja media on täynnä kaikenlaista vaalianalyysia. Kaikkialla ja kaikille on käynyt selväksi, että vasemmiston sanoma ei vedonnut oikeastaan missään päin Eurooppaa äänestäjiin.
Sen sijaan oikeisto eteni edelleen, ja mikä huolestuttavampaa, äärioikeisto erityisesti.
Myös vihreille äänestäjät näyttivät vihreätä valoa. Eurooppalaiset eivät vielä olleet kypsiä ihmisten Euroopan rakentamiselle, ja liike-elämän edustajat varmasti huokaisivat helpotuksesta, kun sen etuja puolustava EPP kasvatti Euroopan unionin parlamentissa edelleen kannatustaan.
Kirvelevästä vaalitappiosta huolimatta onnittelen vilpittömästi 13:a uutta suomalaismeppiä hyvästä vaalimenestyksestä ja toivotan heille voimia luottamustoimessaan.
Vaikka henkilökohtaisesti saamastani äänimäärästä olenkin iloinen ja kiitollinen, ei Vasemmistoliiton eikä koko vasemmiston menestys anna aihetta riemunkiljahduksille.
Tulevan syksyn aikana meidän vasemmistolaisten aktiivien on pysähdyttävä oikeasti ja ihan juuriin asti mennen miettimään, miksi vasemmiston kannatus kaikista uhrauksista ja ponnistuksista huolimatta koko ajan vain laskee laskemistaan. Varmasti moni miettii asiaa liotellessaan varpaitaan kesälomalaiturilla.
Toivon, että kun keskustelua aletaan käydä ja analyysia tehdä, ei mennä vanhaan halpaan ansaan, jossa pyöritään pelkästään henkilökysymyksissä. Sellainen olisi nimittäin ainoana vaalitappioselityksenä liian yksinkertainen.
Kyllä syyt löytyvät paljon syvemmältä vasemmiston olemuksesta, historiasta, aikakauden ja yhteiskunnan muutoksesta ja osittain myös yleiseurooppalaisista trendeistä.
Haluan olla optimisti siten, että kriisistä nousee ja syntyy aina jotain uutta. Joskus yksinkertaisesti tarvitaan ytimiin asti ulottuva tappio, ennen kuin oikeasti herätään pohtimaan ja arvioimaan oman toiminnan oikeutusta. Nyt se hetki on tullut sekä vasemmistolle kokonaisuutena että myös Vasemmistoliitolle suomalaisena poliittisena puolueena.
Tästä kriisistä emme selviä väistelemällä, toisiamme syyttelemällä ja selittelemällä vaan rehellisellä ja asioiden ytimiin paneutuvalla pohdinnalla ja analyysilla. Mutta niin kuin Marxkin jo aikoinaan totesi: tehtävämme ei saa olla pelkästään maailman selittäminen vaan sen muuttaminen. Analyysista on päästävä mahdollisimman nopeasti takaisin toimintaan paremman ja oikeudenmukaisemman maailman ja Suomen puolesta.
Vielä on tilaa uudistuneelle ja radikaalille 2000-luvun vasemmistolle, jos se sitä itse vain haluaa!
Kiitokset kaikille minua vaalityössä tukeneille ja äänestäneille sekä muille vassariehdokkaille mukavasta tiimityöstä vaalikampanjan aikana!