”40 vuotta DDR:ää” julistavat seinäplakaatit urheasti mainiossa saksalaisessa draamakomediassa Goodbye, Lenin! (2003). Elokuvan alku tekee selväksi, miten itäsaksalaisen reaalisosialismin loppu on jo lähellä.
Wolfgang Beckerin ja Bernd Lichtenbergin käsikirjoittama ja ensin mainitun ohjaama saksalaisfilmi on lempeän ilkikurisesti sivaltava kuvaus hetkistä ennen Berliinin muurin sortumista. Tiukan satiirin tielle ei ole lähdetty, vaikka sellaisen pohjiksi olisi varmasti ollut ihan riittävästi tarjolla historiallista faktaa.
Päähenkilö ja tapahtumien kommentaattori on vähän yli parikymppinen Alex (Daniel Brühl). Hänen vannoutunut kommunistiäitinsä (Katrin Sass) osuu sattumalta keskelle väkivaltaista mielenosoitusta, johon myös poika osallistuu. Äiti järkyttyy niin, että saa sydänkohtauksen ja vajoaa koomaan. Äiti toipuu, mutta hänelle rakas DDR ei. Poika pyrkii parhaansa mukaan salaamaan äidiltään tiedon suuresta muutoksesta.
Saksalaisfilmi käsittelee isoa yhteiskunnallista murrosta vivahteikkaasti, elävästi ja hauskasti. Esimerkiksi jättimäisen Coca-Cola-julisteen ilmestyminen vastapäisen kerrostalon seinään on ajoitettu nappiin. Toipilaan lähteminen yllätyskävelylle puolestaan kiteyttää komeasti ideologisen muutoksen: Lenin-patsas liitää taivaalla kuin Jeesuksen vastaava Fellini-klassikon Ihana elämä (1959) kuuluisassa aloituskohtauksessa.
Välähdyksittäin toistuva nopeutettu kerronta sopii hyvin aiheeseen, samoin päähenkilön kommentaattorin osuus. Tapahtumissa kuuluvat saumattomasti yhteen poliittinen ja henkilökohtainen sympaattisten nuorten rakkaussäpinöitä myöten.
Kaiken pohjalla välkkyy hyvin kuuma peruna, totuuden ja valheen välinen kuilu.
Goodbye, Lenin! Yle Teema perjantaina klo 21.00
uutiskirje 
