Pirjo Honkasalo totesi Yleisradion uutisissa Betoniyön olevan mielen maiseman kuvaus.
Teinipoika Simo (Johannes Brotherus) herää tukahduttavaan painajaiseen, isoveli (Jari Virman) on viimeistä vuorokautta vapaana ennen vankilaan menoa. Veljesten yksinhuoltajaäiti (Anneli Karppinen) on viinaanmenevä.
Tapahtumapaikkana on itähelsinkiläinen lähiö. Keskustaan painellaan metrolla: samalla reissulla Simoa vastapäätä istuva kännikala kusee housuihinsa ja vähän kauempana maahanmuuttajataustainen taskuvaras näyttää taitojaan. Kohtaus on varman päälle kliseinen kiteytys metromatkailun eksotiikasta.
Myöhemmin lorotellaan Uspenskin katedraalin seinään ja kuullaan päälle ortodoksista kuorolaulantaa. Betoniyö pistää oman puumerkkinsä tarustoon, joka kertoo siitä, miten kautta aikain nuorten miesten kaupunkiretkillä on sattunut ja tapahtunut, yhtä jos toistakin.
Visuaalisesti vaikuttava
Betoniyö on Peter Flinckenbergin mustavalkoisessa kuvauksessa visuaalisesti vaikuttava teos. Siihen liittyy myös ongelma, elokuvan silmiin pistävä ja korviin kuuluva kaksijakoisuus: henkilöiden sosiaalinen asema on ristiriidassa mahdikkaan tyylittelyn kanssa.
Tässä mielessä Betoniyön ilmaisussa on ”luokkakonflikti”. Asia korostuu, kun lukee pohjana olevan Pirkko Saision romaanin nasevan rempseää tekstiä.
Elokuvaversion dialogi ei vakuuta katu-uskottavuudellaan. Kovin tekosyvällisiltä kalskahtavat erityisesti puheet ihmisen osasta elämän saatossa. Tällöin asialla ovat isoveli ja ”naapurin homo”, jonka kohtaaminen Simon kanssa avaa helvetin portit – mielen maisema purkautuu ulospäin.
Vuosaaressa (2012) ja 8-pallossa (2013) isketään suoraviivaisemmin, eli tunnustetaan reilusti väriä: Aku Louhimiehen leffoille ominainen naturalistisuus tuntuu Betoniyön art house -maalailuja aidommalta.
Honkasalon fiktiotuotannon tähänastinen huippu on hänen ja Pirkko Saision edellinen yhteistyö Tulennielijä (1998). Sen rinnalla Betoniyö on ulkokohtainen taidefilmi, kaupungin ja ihmismielen sokkeloihin sukeltava yltiöesteettinen labyrintti.
Vesi symboloi alkuperää ja -voimaa ja siinä suhteessa Betoniyön kuvasto ja tematiikka tarjoavat kiintoisaa pureskeltavaa.
Haastava elokuva, useammassakin mielessä.
BETONIYÖ (Suomi 2013). Käsikirjoitus: Pirjo Honkasalo, Pirkko Saisio. Perustuu jälkimmäisen romaaniin. Ohjaus: Pirjo Honkasalo. Kuvaus: Peter Flinckenberg. Musiikki: Karl Frid, Pär Frid. Pääosissa: Johannes Brotherus, Jari Virman, Juhan Ulfsak, Anneli Karppinen.
uutiskirje 
