Eino Kaikkonen kuvaili Alkon monopolia menneen ajan holhouksen muistomerkiksi ja peräänkuulutti vasemmistolaisilta kansanedustajilta nykyaikaisia alkoholipoliittisia avauksia (KU 14.2.). Samalla hänen omien suositustensa tuoreus ja vasemmistolaisuus jäävät kuitenkin melko kyseenalaisiksi.
On totta, että hintaerot ajavat ihmisiä kuluttamaan alkoholia valvomattomiin olosuhteisiin, mutta tämä ei aiheudu keskiolutta vahvempien juomien myynnin julkisesta monopolista. Hinnan ja laadun polkukilpailun olosuhteissa ilmiö ainoastaan vahvistuisi.
Ajatus Alkon toiminnan hajottamisesta ruokakauppojen yhteyteen eli tuhansista ”mini-Alkoista” on ollut esillä ennenkin. Malli ei olisi nykyistä halvempi kenellekään, vaan päinvastoin kustannustehottomampi ja palvelutasoltaan heikompi.
Vaikka suomalaiseen alkoholikulttuuriin liitetäänkin edelleen virheellistä vääjäämättömän humalajuomisen mystiikkaa, on ikävä historiallinen totuus, että suorat hinnanalennukset ja saatavuuden lisäämiset ovat johtaneet suurempiin alkoholihaittoihin. Konservatiivisten ja markkinaliberaalien patenttiratkaisujen välissä on kuitenkin paljon mahdollisuuksia sekä haittoja ehkäisemään että myönteistä alkoholikulttuuria edistämään pyrkivälle alkoholipolitiikalle.
Keskioluen laimentamista vastustetaan Suomessa jonkun verran, mutta heikoilla tai olemattomilla perusteluilla. Asiasta ei ole käyty kunnollista alkoholipoliittista keskustelua, saati sitten käsitelty tutkimustietoa Ruotsin kokemuksista.
Olut- ja panimokulttuurin edistäjien tulisi kannattaa uudistusta, sillä merkittävä osa erikoisoluista on keskiolutta vahvempaa ja laimentaminen ohjaisi laajempia kuluttajajoukkoja olutravintoloihin ja Alkon valikoimien ääreen. Kuten haastattelussa esitin, samalla pienpanimoiden toimintaa tulisi tukea, esimerkiksi helpottamalla tuotteiden suoramyyntiä ja pääsyä paikallisiin Alkoihin.
On kiinnitetty liian vähän huomiota siihenkin, että myös ravintolaruoan kalleus tukee humalajuomista. Esimerkillisenä pidetyssä Manner-Euroopassa ravintolakulttuuri on paljon vähemmän eriytynyttä ruoka- ja alkoholiravintoloihin. Suomessakin juomista ja syömistä voitaisiin verotuksen ja sääntelyn kautta kannustaa enemmän yhteen.
Suomessa voimistuva erikoisoluttrendi ja nuorten maltillistuva alkoholinkäyttö kertovat, että oikealla alkoholipolitiikalla tuetut siirtymät määrästä laatuun voivat olla mahdollisia.
Moniäänistä alkoholipoliittista keskustelua tarvitaan nyt erityisesti hallituksen valmistellessa alkoholilainsäädännön kokonaisuudistusta, mutta niin tarvitaan myös rehellisyyttä viitatessa keskeisiin tutkimuksiin. Kaikkonen nostaa esille Kettil Bruunin – Suomen ja Pohjoismaiden ehkä merkittävimmän alkoholitutkijan – elämäntyön esille ikään kuin omien näkemystensä tueksi. Bruun kuitenkin tosiasiassa kannatti julkista alkoholimonopolia ja esitti päättäjille jopa yhteispohjoismaista matkustajatuontikieltoa.
uutiskirje 
