Valentin Vaalan ohjaamalla väkevällä melodraamalla Jossain on railo (1949) on selkeän symbolinen nimi. Se tarkoittaa, ettei järven jäällä vaaniva railo ole uhka reessä matkaa taittaville Anttilan emännälle (Ansa Ikonen) ja tuomari Thorenille (Santeri Karilo).
Ryhdikäs tuomari saapuu elokuvan alussa virka-asioissa Niementaustan kartanoon. Sen asiat ovat retuperällä, kiitos maailmalla suvun rahoja tuhlaavan hulttion taiteilijapojan (Ekke Hämäläinen). Viime mainitun ja Anttilan emännän nuoruuden avioliitto on kaatunut heti alkuunsa omaan mahdottomuuteensa.
Kun alkuperäisidea on Juhani Tervapään eli Hella Wuolijoen kynästä, on tematiikka paljolti odotusten mukainen. Toisin sanoen ollaan hyvin lähellä Niskavuori-draamojen maailmaa. Tapahtumat sijoittuvat 1910-luvulle. Aikakauden tapakulttuurista ja sosiaalisista jännitteistä viihdyttävä ja kaikin puolin antoisa elokuva antaa wuolijokimaisen terävän kuvan. Myös henkilöhahmoissa on särmää.
Ansa Ikosen hienon roolityön vastapainoksi eräät mieshahmot typistyvät hieman huvittaviksi karikatyyreiksi.
Jossain on railo. TV1 maanantaina klo 13.00
uutiskirje 
