Somalian merirosvot ylittivät kansainvälisen uutiskynnyksen ensimmäistä kertaa joulukuussa 2005, kun he yrittivät kaapata risteilyalus Seaborn Spiritin. Viime kuukaudet ovat nostaneet huomion aivan uudelle tasolle: saaliiksi joutui ensin syyskuussa ukrainalainen rahtilaiva Faina, jonka lastiin kuuluu 33 panssarivaunua, ja sitten tällä viikolla saudiarabialainen supertankkeri Sirius Star, jonka öljylastin arvo on yli 100 miljoonaa dollaria (79 miljoonaa euroa).
Sirius Starin kaappaus ällistytti monet asiantuntijat, jotka olivat uskoneet, että korkealaitaiset jättitankkerit ovat aivan liian suuria kohteita merirosvoille. Lisäksi hyökkäys tapahtui 450 meripeninkulman (yli 800 kilometrin) päässä rannikosta, kaksi kertaa kauempana kuin mikään aikaisemmista iskuista.
Myös määrällisesti Somalian merirosvojen toimeliaisuus on kasvanut. Kun hyökkäyksiä viime vuonna tehtiin 25, tänä vuonna niitä on tähän mennessä ollut jo lähes sata. Niistä nelisenkymmentä on onnistunut. Merirosvojen arvioidaan keränneen varustamoilta lunnasrahoina tänä vuonna vähintään 30 miljoonaa dollaria.
Kalastajista
merirosvoiksi
Somalian rannikko onkin ottanut vaarallisimman merialueen paikan Malakansalmelta, jota Indonesian, Malesian, Thaimaan ja Singaporen yhteispartiointi on pystynyt rauhoittamaan.
Somalia on vuodesta 1991 lähtien ollut ns. romahtanut valtio, jossa ei ole toimivaa keskushallitusta. Somalia on jakautunut kolmeen osaan, Somalimaahan, Puntmaahan sekä varsinaiseen Somaliaan, jossa sijaitsee pääkaupunki Mogadishu. Eikä Somalian virallisella hallituksella juuri muuta olekaan kuin hatarasti pääkaupunki – ja sekin vain etiopialaisten joukkojen tuella.
Tästä laittomuuden ja hallitsemattomuuden tilanteesta on merirosvojen ollut hyvä ponnistaa. Mutta ovat sitä käyttäneet hyväkseen muutkin. Kalastuslaivat ympäri maailmaa – esimerkiksi Espanjasta ja Ranskasta sekä niinkin kaukaa kuin Taiwanista – pyytävät laittomasti tonnikalaa Somalian aluevesillä. Tämän saaliin vuosittainen arvo on jopa 300 miljoonaa dollaria, siis paljon enemmän kuin mitä merirosvot ovat käärineet kokoon.
Monet merirosvoista ovatkin alunperin kalastajia, jotka aloittivat keräämällä ”suojelurahaa” ulkomaisilta kalastusaluksilta. Seuraava askel oli varsinainen merirosvous, jolla pystyy ansaitsemaan paikallisissa oloissa satumaisia summia suhteellisen pienellä riskillä.
Merirosvoilla on vetoa, kun mahdollisuudet lailliseen ansaitsemiseen ovat vähissä.
Houkuttelevaa saalista lipuu merellä jatkuvasti. Adeninlahden kautta kulkee vuosittain 16 000 laivaa.
Liitto jyrkkien
islamistien kanssa
Kun Islamilaisten tuomioistuinten liitto (UIC) piti valtaa eteläisessä Somaliassa, se yritti kitkeä merirosvousta ja onnistuikin siinä osittain. Sekavat olot palasivat, kun Somalian pakolaishallitus nousi etiopialaisjoukkojen tuella valtaan 2007.
Nyt keskenään taistelevat islamistikaartit, hallitus ja rikolliset muodostavat sotkuisen vyyhdin. Jotkut kiinni saadut merirosvot ovat sanoneet, että alueen viranomaisille (siellä missä sellaisia on) maksetaan lahjuksina 30 prosenttia ryöstösaaliin arvosta.
UIC:ta on alettu nimittää maltillisiksi islamisteiksi sen jälkeen, kun vahvimmaksi ovat nousseet al-Shabab-islamistit. Brittiläisen Jane’s -analyysiyhtiön mukaan al-Shabab on solminut liiton merirosvojen kanssa.
Merirosvot salakuljettavat Eritreasta aseita, varusteita ja ulkomaisia taistelijoita al-Shababille. He myös maksavat osan voitoistaan al-Shababille, jolta ne saavat kehittyneitä aseita. Al-Shabab on myös pystynyt järjestämään merirosvoille tukikohtia etelästä, jossa nämä ennen olivat heikommilla. Lisäksi merirosvot kouluttavat al-Shababille omia merivoimia Sri Lankan tamilitiikerien malliin.
Lisäriesa
talouskriisissä
Varustamoille merirosvouksen lisääntyminen on merkinnyt sitä, että ne joutuvat maksamaan viimevuotiseen verrattuna kymmenkertaisia vakuutusmaksuja purjehtiessaan Somalian lähivesillä.
Kaikkiaan Somalian merirosvouksen arvellaan aiheuttaneen tänä vuonna ulkomaailmalle 60–70 miljoonan dollarin kustannukset. Tämä on vielä hyttysen ininää pankkikriisiin kuluneisiin summiin verrattuna.
Mutta pelkona on, että merirosvouksesta kasvaa talouskriisiä pahentava lisäkulu. Jos laivayhtiöt alkavat siirtää kuljetuksiaan kiertämään Afrikan eteläkärjen kautta, siitä koituu keskimäärin 15 päivää lisää matka-aikaa Aasiasta Eurooppaan.
Lisäkustannukset siirtyvät tuotteiden hintoihin. Aasian maat, kuten Etelä-Korea, pelkäävät jo tosissaan tämän vaikutusta kilpailukykyynsä.
Merirosvous vaikeuttaa entisestään muutenkin vaikeuksissa olevia avustuskuljetuksia Somaliaan, jossa puolet väestöstä tarvitsisi ruoka-apua.
Jos täydessä lastissa olevien tankkilaivojen kaappaaminen jatkuu, on aina olemassa myös suuren ympäristöonnettomuuden vaara.
Kaiken kukkuraksi länsimaissa pelätään, että osa ryöstöjen tuotosta valuu al-Shababin kautta terroristien rahoittamiseen – mitä turvallisuusasiantuntijat pitävät paljon pahempana kuin pelkkää rosvopäälliköiden iloisen elämän kustantamista.
Merirosvojen
varustus kehittyy
Merenkulusta riippuvaiset maat ovat vastanneet uhkaan lähettämällä sotalaivojaan alueelle. Niitä on nyt ainakin yhdeksästä maasta, mm. Euroopasta, Yhdysvalloista, Venäjältä ja Intiasta. Joulukuun puolivälissä pitäisi EU:n yhteisen laivasto-osaston tulla Naton nimissä toimivien alusten tilalle.
Sotalaivojen on tarkoitus taata kauppa-aluksille turvallinen reitti Adeninlahdella. Niitä ei kuitenkaan riitä edes tämän väylän täydelliseen vartioimiseen, puhumattakaan koko Somalian yli 3 500 kilometriä pitkästä rannikosta.
Sirius Starin kaappaus osoitti, että merirosvot pystyvät uhkaamaan liikennettä jo laajalla alueella Intian valtamerta.
Mitä enemmän merirosvot saavat saalista, sitä enemmän he pystyvät investoimaan iskukykynsä kehittämiseen edelleen. Jo nyt varusteisiin kuuluvat satelliittipaikantimet ja -puhelimet, rynnäkkökiväärit ja singot. Merirosvojen emäalukset kuljettavat avomerelle tehokkaita pikaveneitä, joilla varsinainen kaappaus suoritetaan.
lehti 