En ymmärrä vanhempia, jotka vievät lapset pois kotoa koko päiväksi, jos ei työn tai opiskelun vuoksi ole pakko. Minua surettaa valtavasti, että itse aikoinani jouduin panemaan lapset kokopäivähoitoon, koska oli pakko käydä töissä
Kokopäiväisen varhaiskasvatuksen kannattajat vetoavat siihen, että 20 tuntia kasvatusta saavat lapset ovat eriarvoisessa asemassa kokopäiväkasvatusta saaviin verrattuna. He vetoavat lapsen oikeuteen saada varhaiskasvatusta koko päivän. Mitähän lapset sanoisivat tästä ”oikeudesta”?
Mielestäni pitäisi tehdä päinvastoin. Yhteiskunnan pitäisi mahdollistaa ja kannustaa pienten lasten vanhempia olemaan kotona tai tekemään osapäivätyötä, jotta vanhemmilla olisi mahdollisimman paljon aikaa olla lastensa kanssa. Vanhempien arvot siirtyvät lapsille esimerkin kautta, olemalla yhdessä.
Syli on elämän tärkeintä varhaiskasvatusta.
Onko tarkoitus tehdä lapsista järjestelmän osasia, kuten entisessä DDR:ssä? Lapsia on helppo manipuloida, ja mitä pienempänä aloitetaan, sitä tuhoisampi on tulos.
Minusta sana kasvatus on hyvin vastenmielinen. Tulee mieleen vanhan ajan kasvatuslaitokset, joihin huonosti käyttäytyvät lapset suljettiin. Aika usein huono käytös johtuu juuri sylin ja rakkauden puutteesta.
Syli on elämän tärkeintä varhaiskasvatusta. Sitä ei ole oikeutta riistää lapselta ”varhaiskasvatuksella”. Eikä se tietenkään tarkoita kymmentä tuntia syliä, ei kukaan sellaista halua, vaan pitkin päivää pyrähdyksiä silloin kun lapsella on aikaa.
Eräs 65-vuotias ystäväni kertoi, kuinka hän lapsena pyytämällä pyysi päästä äidin syliin. Äidillä ei koskaan ”ollut aikaa”, ja hän kieltäytyi ottamasta lasta syliin. Kun kotona oli vieraita, pikku tyttö käytti tilaisuutta hyväkseen ja kapusi äidin syliin. Vieraiden läsnä ollessa äiti ei voinut sitä kieltää.
Se, että ihminen muistaa 60 vuoden takaa lapsuudestaan yhden asian, sylin puutteen, on osoitus siitä, kuinka tärkeä syli ja läheisyys on.
Eräs äiti kertoo kävelleensä pimeänä aamuna 4,5-vuotiaan poikansa kanssa kohti päiväkotia ja jutelleensa pojan kanssa, mitä päiväkotipäivän jälkeen voisi kotona leikkiä. Mutta leikkisuunnitelmien sijasta poika sanookin jotain pysäyttävää: ”Äiti, siellä päiväkodissa on välillä niin paljon mölyä, että multa loppuu voimat ihan kokonaan”.
Jos voimat loppuvat jo ensimmäisten ikävuosien aikana, on siitä hyvä ponnistaa eteenpäin. Niinkö?
Tuntuu käsittämättömältä, että Opettajien ammattijärjestö, Suomen vanhempainliitto, Mannerheimin lastensuojeluliitto ja Lastensuojelun keskusliitto vastustavat varhaiskasvatuksen rajaamista.
Lain mukaan varhaiskasvatusta pitää antaa päiväkodissa 20 tuntia viikossa. Se on lapsen kannalta paras mahdollinen laki. Myös iso osa työssäkäyvistä vanhemmista toivoo tätä.
Lapsella on subjektiivinen oikeus vanhempiinsa.
uutiskirje 
