Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti keskiviikkona, että ”on aika tunnustaa Jerusalem Israelin pääkaupungiksi” ja että Yhdysvaltain lähetystö siirretään Tel Avivista Jerusalemiin.
Trump ei kuitenkaan käyttänyt israelilaista ilmaisua Jerusalemista ”Israelin ikuisena ja jakamattomana pääkaupunkina”. Hän jätti yhä auki Jerusalemin rajoista päättämisen lopullisessa rauhansopimuksessa.
Trump myös ilmoitti Yhdysvaltain edelleen kannattavan kahden valtion ratkaisua, jos ”molemmat osapuolet siihen suostuvat”. Kahden valtion ratkaisu tarkoittaa itsenäistä Palestiinan valtiota Israelin rinnalla.
Onko syynä vain se, että Trump halusi antaa kannattajilleen yhden täytetyn lupauksen?
Mistä on kysymys?
Israelin perustamisesta 1948 vuoteen 1967 Israelin hallussa oli vain Länsi-Jerusalem. Kuuden päivän sodassa Israel valtasi myös Itä-Jerusalemin.
Israel pitää Itä-Jerusalemia pääkaupunkinaan, mutta yksikään maa ei ole sitä sellaiseksi tunnustanut.
Ulkomaiden suurlähetystöt sijaitsevat Tel Avivissa. Useilla mailla on Jerusalemissa konsulaatti, mutta se ei aiheuta diplomaattista ongelmaa.
Jerusalemin asema on yksi vaikeimmista kysymyksistä niin sanotussa rauhanprosessissa, joka tosin on jo vuosia ollut olemassa enintään puheissa. Tähän saakka yleinen näkemys on ollut, että se voidaan ratkaista vasta lopullisessa Israelin ja palestiinalaisten rauhansopimuksessa, yhdessä muiden vaikeimpien ongelmien kuten palestiinalaispakolaisten paluuoikeutta koskevan kysymyksen kanssa.
Miksi päätös tuli nyt?
Myös Yhdysvallat on tähän saakka noudattanut linjaa, jonka mukaan Jerusalemin asemasta ei päätetä ennen rauhansopimusta. Trumpin lausunto muutti tämän linjan.
Yhdysvaltain kongressi päätti 1995, että Yhdysvaltain lähetystö on siirrettävä Jerusalemiin. Presidentti on kuitenkin voinut puoleksi vuodeksi kerrallaan lykätä päätöksen toimeenpanoa. Myös Trump teki aluksi niin.
Trump lupasi kampanjassaan, että presidenttinä hän tunnustaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi ja siirtää lähetystön sinne. Tällaista ovat jotkut muutkin ehdokkaina puhuneet, mutta presidenttinä jättäneet tekemättä.
Asiantuntijoiden on ollut vaikea löytää järkevää syytä siihen, miksi Trump nyt teki näin tulenaran päätöksen. Onko syynä vain se, että Trump halusi antaa kannattajilleen yhden täytetyn lupauksen ja tavoilleen uskollisena jättää seuraukset muiden hoidettaviksi?
Trump on kyllä aivan viime aikoina saanut kaksi voittoa. Verouudistus on menossa läpi ja korkein oikeus on sallinut Trumpin päättämät maahantulorajoitukset.
Mutta toisaalta kaksi Trumpin ydinkannattajille luultavasti Jerusalemia tärkeämpää kysymystä ei ole toteutunut: Obamacaren kumoaminen ja muuri Meksikon rajalle.
Trumpin rauhansuunnitelma?
Edellä mainitut puhtaasti sisäpoliittiset syyt lienevät todennäköisimpiä.
Trump itse sanoi, että Jerusalem-päätös on ”tosiasioiden tunnustamista”.
Rauhanprosessi on kyllä henkitoreissaan. Israel on rakentanut miehitysalueille jo niin paljon siirtokuntia, että elinkelpoisen palestiinalaisvaltion näkemiseen vaaditaan melkoinen fakiiri.
Trump on pitkään mainostanut, että häneltä on tulossa upea rauhansuunnitelma Lähi-itään. Jos sellaista on oikeasti luonnosteltu, on se onnistuttu pitämään todella salaisena.
Benjamin Netanjahun johtamalle Israelin oikeistohallitukselle Trumpin päätös on toiveiden täyttymys.
Onko Netanjahu vaikuttanut Trumpin ajoitukseen? Onko päätöstä vauhdittanut se, että palestiinalaisjärjestöt Fatah ja Hamas ovat tänä syksynä liennyttäneet välejään?
”Puolueeton välittäjä”
Trumpin päätöksen jälkeen on Yhdysvaltain vaikea esittää itseään puolueettomana rauhanvälittäjänä Israelin ja palestiinalaisten välillä. Eihän se järin uskottavalta ole näyttänyt tähänkään asti, mutta silti yksikään presidentti, miten Israel-myönteinen tahansa, ei ole tohtinut kajota Jerusalem-kysymykseen.
Olkoon Trumpin päätöksen tarkka muoto mitä tahansa, käytännössä se tulkitaan niin, että Yhdysvallat samalla legitimoi Israelin laittomat siirtokunnat Itä-Jerusalemissa. Niissä asuu 200 000 israelilaista.
Trumpin Lähi-idän politiikkaa johtaa hänen vävynsä Jared Kushner. Newsweek-lehti paljasti muutamia päiviä sitten, että Kushner johti vuodet 2006–2015 Charles ja Seryl Kushnerin säätiötä, joka rahoitti laittomia juutalaissiirtokuntia Länsirannalla. Kushner ei kertonut tästä virallisessa sidonnaisuusilmoituksessaan ottaessaan vastaan tehtävänsä Valkoisessa talossa.
Koska päätökseen sisältyy uuden suurlähetystön rakentaminen, sen arvioidaan avautuvan vasta 3–4 vuoden kuluttua. Se saattaa siis tapahtua vasta kun Trump ei enää ole vallassa, jos häntä ei valita toiselle kaudelle.
Silti tulevankaan presidentin on enää vaikea peruuttaa päätöstä. Pienempi huoli siinä on se, että lähes valmis suurlähetystö jäisi käyttämättömäksi. Poliittisesti se kuitenkin näyttäisi Israelin vastaiselta päätökseltä, mitä Yhdysvaltain Israel-lobby ei jättäisi toitottamatta.
Liittolaiset arvostelevat
Kaikki Yhdysvaltain liittolaismaat ovat arvostelleet Trumpin päätöstä. Se on omiaan heikentämään Yhdysvaltain luottamusta erityisesti Euroopassa ja islamilaisissa maissa.
Trump on sunnien ja shiiojen kiistassa asemoitunut tiukasti sunnalaisen Saudi-Arabian ja kumppanien rinnalle shiialaista Irania vastaan. Nyt hän on harvinaisesti löytänyt aiheen, jolla pystyi suututtamaan sekä sunnit että shiiat.
Toisaalta EU on ollut käytännössä varsin hampaaton Israelin laittomien toimien suhteen, ja samaa voi sanoa arabimaista. Ei Trumpin päätös kuitenkin helpota jälleen lämpenemässä olleita välejä Saudi-Arabian ja Israelin sekä Turkin ja Israelin välillä.
Kolmas intifada?
Helposti unohdetaan, että Jerusalem ei ole pelkästään juutalaisten ja muslimien pyhä kaupunki, vaan myös kristittyjen. Kaikki palestiinalaiset eivät ole muslimeja, vaan osa on kristittyjä. Niinpä myös Jerusalemin kreikkalaiskatolinen patriarkka Theophilos III lähetti keskiviikkona Trumpille kirjeen, jossa hän varoitti päätöksen aiheuttavan ”peruuttamatonta haittaa”.
Palestiinalaisten keskuudessa Trumpin päätös on omiaan lisäämään käsitystä siitä, ettei diplomatialla ole saavutettu mitään, eikä mitään ole odotettavissakaan.
Palestiinalaisten reaktio näkynee ensimmäisen kerran kunnolla huomenna perjantaina, jonka Hamas on julistanut ”vihan päiväksi”.
Toinen intifada alkoi syyskuussa 2000 siitä, että Israelin silloinen oppositiojohtaja Ariel Sharon teki kolmen vartin provokatiivisen vierailun Temppelivuorelle. Tietysti takana oli palestiinalaisten kasaantunut tyytymättömyys ja toivottomuus – mutta samat ainekset ovat ilmassa nytkin.
uutiskirje 
