Horisontti
Eläkeläisköyhyys on Suomessa tosiasia. Sen nujertamiseen tarvitaan useita keinoja. Lupaukset pienten eläkkeiden korottamisesta ovat houkuttelevia. Mutta ennen kaikkea pitäisi estää sote-palveluiden maksujen sekä palveluiden ja lääkkeiden omavastuiden nousu. Pienet eläkkeet on jatkossakin säilytettävä verovapaina.
Suomen 1,5 miljoonasta eläkeläisestä noin kolmasosa saa eläkettä enintään 1 300 euroa kuukaudessa. Tämä joukko ei ole yhtenäinen. Ne, jotka saavat pelkkää kansaneläkettä ovat pienenevä vähemmistö. Suurin osa on niitä, joiden työeläke on esimerkiksi kotona tehdyn palkattoman työn, osa-aikaisen tai satunnaistyön, pitkittyneen työttömyyden tai työkyvyttömyyden takia jäänyt pieneksi.
Pienet eläkkeet on jatkossakin säilytettävä verovapaina.
Ne, joilla ei pienen eläkkeen rinnalla ole muita tuloja, kuten palkka-, yrittäjä- tai omaisuustuloja, ovat todellisia sentinvenyttäjiä. Osa eläkeläisistä saa asumistukea ja pitkäaikaissairaille tarkoitettua hoitotukea. Molemmat ovat tarveharkintaisia ja verottomia. Suurimmassa köyhyysriskissä ovat nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneet ja yksin elävät iäkkäät eläkeläiset.
Miten voidaan auttaa köyhiä eläkeläisiä? Jos apua haetaan eläketurvasta, keinot löytyvät kansaneläkkeestä, joka nykyään kustannetaan kokonaan verovaroin. Takuueläkkeen korotukset auttavat vain kaikkein pienituloisimpia eläkeläisiä, joita on noin 100 000. Kansaneläkkeen tasokorotus antaisi hieman lisää niille, joiden työeläke on alle 1 300 euroa kuukaudessa.
Tasokorotuksen asemesta pieneläkeläisten turvaa voi parantaa muuttamalla kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovitusta siten, että kansaneläkettä saisi nykyistä useampi pientä työeläkettä saava.
Nykylakien mukaan työ- ja kansaneläkkeen yhteensovitus tehdään siten, että työeläke vähentää kansaneläkkeen määrää. Työeläkkeessä on suojaosa (v. 2018 reilut 55 euroa), jota yhteensovitus ei koske.
Jokainen työeläke-euro, joka ylittää suojaosan, vähentää kansaneläkettä 50 sentillä. Tämä laskusääntö johtaa siihen, että kansaneläkettä ei enää saa, kun työeläke ylittää yksin elävällä 1 300 euroa ja parisuhteessa olevilla 1 158 euroa.
Pientä työeläkettä saavien eläketurvaa voidaan siis parantaa joko nostamalla suojaosaa tai pienentämällä yhteensovitusta, jolloin suojaosan ylittävä työeläke leikkaisi kansaneläkettä nykyistä vähemmän.
Harkinnanarvoinen vaihtoehto on myös näiden molempien keinojen yhdistelmä. Koska kohdejoukko on suuri, keinojen hinta on väistämättä korkea.
Työkyvyttömyyden kautta eläkkeelle joutuneiden eläketaso on heikentynyt verrattuna suoraan työelämästä vanhuuseläkkeelle siirtyneisiin. Tämä koskee erityisesti niitä, joiden työkyvyttömyyseläke on alkanut alle 55-vuotiaana.
Vuoden 2017 alussa voimaan tullut eläkeuudistus paransi hieman uusien työkyvyttömyyseläkeläisten tilannetta, mutta ei auta aiemmin työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita. Heidän joukossaan on paljon niitä, jotka saavat pienen työeläkkeen lisäksi kansaneläkettä.
Eläketurvan parantaminen ei kuitenkaan ole ainoa keino köyhien eläkeläisten auttamiseksi ja eläkeläisten tulonjaon tasoittamiseksi. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkeitä eläkeläisille.
Iän myötä useimmilla terveyspalvelujen ja lääkkeiden ja hoivapalvelujen tarve lisääntyvät. Omavastuiden kasvattaminen ja palvelumaksujen nostaminen ovat sysänneet pientä eläkettä saavia tilanteeseen, jossa joudutaan valitsemaan ostaako lääkkeet vai ruokaa.
Sote-uudistuksen yksi uhka on nousevat palvelumaksut. Poliitikkojen tulisikin nyt seisahtua miettimään keinoja ja tärkeysjärjestystä. Jos pienimpiin eläkkeisiin luvataan esimerkiksi 100 euroa lisää ja samalla terveysasemalla käynnin hinta nousee merkittävästi nykyisestä, lopputulos on pieneläkeläisen kannalta miinusmerkkinen.
Eläketuloa verotetaan nousevalla asteikolla kuten palkkatuloakin, tietyin tärkein poikkeuksin. Nykylakien mukainen eläketulovähennys takaa sen, että pienimmistä eläkkeistä ei makseta veroa.
Vähennyksen vaikutus ulottuu kuitenkin laajemmalle. Niinpä eläkeläisten verotus on noin 1 300 euron kuukausieläkkeen tasolle asti lievempää kuin vastaavan tasoista palkkaa ansaitsevilla. Jos eläkeläisköyhyyttä halutaan vähentää, eläketulovähennys on vähintäänkin syytä säilyttää.
Eläketulovähennys siis auttaa pienituloisia eläkeläisiä, ja progressiivinen verotus tasaa tehokkaasti eläkeläisten toimeentuloeroja. Lisäksi ne eläkeläiset, joiden eläketulo on 47 000 euroa vuodessa, maksavat mainitun rajan ylimenevästä eläketulosta korotettua veroa. Tämäkin on perusteltua. Veroja on perittävä maksukyvyn mukaan myös eläkeläisiltä.
Työeläkeindeksin parantaminen on ollut pitkään esillä. Eduskunta hylkäsi perustellusti asiaa koskevan kansalaisaloitteen. Työeläkeindeksi onkin väärä lääke eläkeläisköyhyyden nujertamiseen, sehän kohentaisi ennen muuta hyvätuloisten työeläkeläisten asemaa.
Kirjoittaja on eläkeasiantuntija ja entinen SAK:n toimihenkilö.
[digilehti pvm=20180518]
uutiskirje 
