Edellisen laman alusta loppuun seuranneella on hämmentynyt olo. Nyt kaikki ovat keynesiläisiä eli haluavat elvyttää taloutta. Nekin, jotka 1990-luvun alussa julistivat Keynesin kuolleeksi ja pilkkasivat talouspolitiikan toisinajattelijoita velkaelvyttäjiksi.
Nyt tulossa olevan taantuman päätulkitsijaksi ainakin Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat valinneet Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n toimitusjohtajan Sixten Korkmanin. Korkman on usein monta kertaa viikossa julkisuudessa antamassa tuomionsa siitä, onko nyt valittu linja oikea vai väärä.
Mistä Korkman sen loppujen lopuksi tietää?
Sixten Korkman on nyt keynesiläisten elvyttäjien kuorossa, vaikka vuonna 1991 hän tuli valtiovarainministeriön ylijohtajana julistaneeksi koko opin kuolleeksi. Muualla Keynesistä luovuttiin jo aiemmin eikä paluu keynesiläiseen politiikkaan siksi ollut enää realistinen vaihtoehto, Sixten Korkman hoki uusliberalistien uskontunnustusta lokakuussa 1991 Helsingin Sanomien haastattelussa.
Muitakin perusteluja elvytyksen vastustamiselle löytyi:
”Työttömyyden uhka on mekanismi, joka pakottaa palkkasopeutumiseen, jos kustannusremonttia ei tulopolitiikalla saada aikaan.”
Eli Sixten Korkman piti työttömyyden kasvua toivottavana asiana.
Ostaisitko tältä mieheltä käytetyn lamatulkinnan?
Nyt EVA:n miehellä on toinen ääni kellossa. Keskiviikkona hän vaati Ylen haastattelussa hallitukselta lisää paukkuja elvytykseen.
Uuden laman tai ainakin taantuman kynnyksellä on metkaa muistella sitä edellistä. Erittäin hyvä perusteos on Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen vuonna 1998 julkaisema Suuri lama, jonka kirjoittivat Etlan silloinen toimitusjohtaja Pentti Vartia ja nykyistenkin taloustulkkien kärkinimiin kuuluva Jaakko Kiander. Kirjan luku Finanssipolitiikka ja kansantalous muistelee juuri sitä vaihetta, jolloin elvyttäjät, Kiander oli yksi äänekkäimmistä, heräsivät ja toisaalta niin heräsivät heidän vastustajansakin.
Vajaassa kahdessakymmenessä vuodessa keskustelukulttuuri on muuttunut totaalisesti. Kaikki haluavat pumpata talouteen lisää rahaa. Kukaan ei nyt voisi kuvitellakaan tulonsaajiin kautta linjan kohdistettavia veronkorotuksia tai sosiaaliturvan leikkauksia, jotka olivat silloisen porvarihallituksen lamalääkkeitä. Taisi siellä olla jokunen nykyinenki ministeri näitä myrkkyjä syöttämässä kansalaisille. Veronkorotuksen nimi tosin oli pakkolaina.
Vartian ja Kianderin kirjassa keskitytään ekonomistien ja muiden talousviisaiden silloiseen keskusteluun. Eduskunnan vääntöjä silloin itse kuunnelleena muistan elävästi, millaista keskusteluja poliitikot kävivät. Vasemmisto-oppositio vaati elvytystä. Pääosa nykyisistäkin hallituspuolueista pilkkasi tällaisia vaatimuksia sanalla velkaelvytys.
Aika moni nykyinen kansanedustaja haukkui sellaisen politiikan jota nyt itse kannattaa ja pitää vastuullisena.
1990-luvun alussa Suomella olisi ollut varaa rapsakkaan elvytykseen, koska maalla oli vain vähän velkaa. Ja nyt taas elvytysvaraa riittää, koska 1990-luvun velkoja on hyvinä vuosina maksettu pois ja Suomi on Euroopan vähävelkaisimpia maita.
Monen vasemmistoliittolaisen pahin tietämä kirosana on Lipposen hallitus. Lipposen hallituksia voidaan hyvällä syyllä arvostella monista asioista, mutta joskus kehutkin ovat paikallaan. Silloiset hallitukset, ja Vasemmistoliitto siellä mukana, teki politiikkaa, jossa taantuman aikana otetaan velkaa ja kasvuvuosina sitä maksetaan pois.
Nyt on varaa elvyttää, koska Vasemmistoliittokin oli viisaasti luomassa sille edellytyksiä.
Toivottavasti talouspolitiikan päättäjät tekevät tällä kertaa oikeita ratkaisuja, sillä niiden kanssa joudutaan joka tapauksessa elämään pitkään laman tai taantuman päättymisen jälkeen. Jotkut loppuikänsä.
Vanhempi tutkija Kristiina Huttunen kirjoittaa Palkansaajien tutkimuslaitoksen nettisivuilla viikko sitten päivätyssä kommentissaan taantuman aikana irtisanottujen kohtalosta. Hän viittaa tuoreisiin tutkimuksiin, joiden mukaan viime laman aikana tehtaan lakkauttamisen vuoksi työttömäksi joutuneiden ansiot olivat vielä kuusi vuotta työpaikan menetyksen jälkeen 25 prosenttia alhaisemmalla tasolla kuin samaan aikaan töissä pysyneiden ansiot.
Ja kaikkihan eivät laman jälkeen päässeet takaisin palkkatyöhön ollenkaan. Heidän osakseen jäi pysyvä köyhyys. Jos lamantorjunta tälläkin kertaa epäonnistuu, epäonniset maksavat tällaisten korkmanien virhearvioita koko loppuikänsä.
uutiskirje 