Ensin valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.), sitten opetusministeri Henna Virkkunen (kok.). He kertoivat ääneen sen, mitä kokoomuslaisten epäillään pöyhkeästi ajattelevan. Tosin Kataisen vertaus – oppositio on kuin sodanaikainen Terijoen hallitus – oli jopa niin tyhmä harhalaukaus, että oppositiokin varmasti nauroi ennen kuin ymmärsi loukkaantua. Mitähän Kataisen päässä liikkui, kun hän rustasi tuota vertausta Turun Sanomiin?
Virkkusen arvio Vasemmistosta taas on kyllästyttävän tuttu. Jokainen vasemmistolainen on kuullut sen jossain käytäväkeskustelussa tai illanistujaisissa oikeistolaiselta: SDP ja Vasemmistoliitto ovat kateellisten ihmisten puolueita, joissa ei hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät.
Eduskunnassa tämänsuuntaista kuulee Tuulikki Ukkolalta (kok.), mutta sellaista ei kuitenkaan ole tapana kuulla varteenotettavien poliitikkojen suusta eikä ainakaan hallitustasolla, sillä siltä tasolta on tapana odottaa jonkinlaisia perusteluja. Ei heitellä ihan mitä sylki suuhun tuo.
Kokoomuksessakin on niitä, jotka ovat tajunneet pöyhkeilyn vaarat. Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola pohti Uuden Suomen blogissaan jo ennen ministerien lohkaisuja kokoomuksen viime aikaista hurjaa menestystä kaikissa mittauksissa. Hän varoitteli omiaan todellisuudentajun menettämisestä. Samaa on nähty aiemmin, eikä siitä ole kovin kauan:
”Arroganssi se demaritkin tuhosi.”
”Menestys on totta puhuen pelottavaa, koska se saa ihmisen ja puolueen kuvittelemaan kaikenlaista tarpeetonta itsestään.”
”Ja siitä alkaa alamäki – ellei sitten luonnonlaille löydy vastavoimaa.”
Korhola jaksaa kuitenkin uskoa, että kokoomuksessa vastavoima löytyy:
”Jyrki Katainen lienee miettinyt tällaisia hyvin paljon. Hänen vastalääkkeensä on nöyryys, jonka tarpeellisuutta kuulen hänen toistaneen useaan kertaan.”
”Katainen tietää, että puolue menettää olennaisimman kykynsä palvella kansaa, jos se tulee täyteen itseään ja lakkaa kuuntelemasta ihmisiä.”
Parhaillekin sattuu lipsahduksia. Turun Sanomien kirjoituksen kohdalla se nöyryys jäi takavasemmalle ja arroganssi nousi näyttämölle etuoikealta.