Irtaantuessani työelämästä maaliskuun lopussa 2009 olen ollut saman yrityksen palveluksessa liki 48 vuotta. Yrityksen nimet ovat tosin vaihtuneet (Oy Wärtsilä Ab Kone- ja Silta, Oy Wärtsilä Ab Järvenpään Metalli, Valmet Paperikoneet Oy ja Metso Paper Oy) mutta itse firma on sama.
”Matkani varrella” olen nähnyt niin hyvää kuin pahaakin. Varsinkin pörssiin meno johti yksisilmäiseen henkilöstöpolitiikkaan. Se on ollut myrkkyä henkilöstön asenteisiin ja käsityksiin yrityksestä ja sen päämääristä.
Ensimmäisen kerran tulin teollisuuden pariin astuessani sisään Haapaniemenkadun portista Oy Wärtsilä Ab Kone- ja Siltaan toukokuun 2. päivänä 1958 ja ilmoittauduin konepajakouluun. Käytyäni konepajakoulun (1958–1960) jäin yhtiön palvelukseen.
Yhtiö tuntui huolehtivan henkilöstöstään monin tavoin. Saatiin lainaa asuntoja varten. Oli huoltokonttori, josta sai lainaa hetkellisiä tarpeita varten ja johon voi säästää rahaa jne. Henkilöstön kokouksissa vuosittain kerrottiin, mihin yritys on menossa, mitä on suunniteltu ja mihin on investoitu.
Muutin työhön Oy Wärtsilä Ab Järvenpään Metalliin vuonna 1975, jolloin yhtiön tuotannollinen toiminta päättyi Helsingissä. Tuntui turvalliselta olla töissä Oy Wärtsilä Ab Kone- ja Sillassa, jota pidettiin meidän firmana.
Meistä tuli valmetlaisia 1.1.1987. Silloin ajattelin, että nyt ”taivas aukeni”. Tulihan meistä valtion omistama firma, jonka mekin mutkan kautta omistimme. Pian kuitenkin totesin, etteivät asiat parantuneet. Byrokratia kasvoi. Suorat neuvotteluyhteydet muun muassa Valmet Paperikoneet Oy:n Järvenpään johdon ja pääluottamusmiehen kanssa lakkasivat.
Kuvaan tulivat muutkin muodollisuudet. Neuvotteluissa ei ollut enää väliä mitä sanottiin, vaan kuka sanoi ja oliko solmio suorassa. Työnantaja ei enää antanut lainaa ja huoltokonttorikin oli vain muisto menneiltä ajoilta.
Ja sitten vuonna 1988 Valmet Oyj meni pörssiin. Se merkitsi henkilöstön ja yrityksen johdon välisille neuvottelusuhteille ja tiedonsaannille kuolettavaa iskua. Tilalle tulivat erilaiset henkilöstön vähennysohjelmat.
Työnantaja muuttui aina vaan kylmemmäksi henkilöstön tarpeiden suhteen. Kaikki kaikessa olivat osakkeenomistajien edut, henkilöstöstä ei ollut väliä.
Oli aivan sama hoitiko työnsä hyvin tai huonosti, palkkiona oli usein lopputili. Valmet Oyj alkoi etääntyä henkilöstöstä, yhä harvempi piti pörssiyhtiötä ”meidän firmana”.
Rauma-Repola Oyj ja Valmet Oyj yhdistyivät Metsoksi 1.7.1999. Se synkensi edelleen henkilöstön asemaa. 2000-luvulla kuvaan tulivat MP50- ja M100-ohjelmat, jotka johtivat henkilöstön vähennyksiin ja töiden ulkoistamisiin kiihtyvällä vauhdilla. Tietoa firman toiminnan päämääristä tuli aina vaan vähemmän ja vähemmän. Tällä hetkellä Metsossa ei kerrota sitäkään vähää, mitä vielä oli jaossa Valmet Paperikoneet Oy:n aikana.
Sitten tuli lopullinen niitti. Vuoden 2009 alussa Metso Paperi- ja kuituteknologia -segmentti ilmoitti 1 400 henkilön vähentämisestä. Se lopullisesti romutti uskon ihmiskasvoiseen markkinatalouteen. Se teki Metsosta yrityksen, joka ei välitä henkilöstöstä ja sen tarpeista.
Metson nykyinen johto on tehnyt yrityksestä hirviön ja näyttänyt tien osakkaiden etujen palvontaan.
uutiskirje 
