Homoparit ovat Suomen suurimman valtiokirkon mielestä niin jumalattomia, että heidän parisuhdettaan ei voi siunata. Jumalattomuudella tarkoitan syntistä ja rietasta. Jumala homoilla varmaan on, kun siunausta haluavat.
Piispainkokouksen työryhmä pohti asiaa ja päätyi siihen, ettei homoparien rekisteröityä suhdetta voi siunata. Sama työryhmä pohti myös esitystä, että parisuhteensa rekisteröinyt ei voisi työskennellä kirkossa.
Verkkaisia ovat kirkonmiehet. Molemmat esitykset tulivat piispainkokoukselle 2002. Työryhmä perustettiin 2005. Neljä vuotta meni sen pohtimiseen, ettei kumpaakaan esitystä hyväksytä.
Piispat ehdottavat sen sijaan ”pastoraalisten” toimenpiteiden suunnittelua homojen varalle ”kirkon ykseyden” ja ”työntekijöiden ja luottamushenkilöiden oikeusturvan takia”. Se on piispojen suvaitsevaisuuden mitta.
Homoille varattavaan toimitukseen ehdotetaan sovellettavaksi ”kodin siunaamista”, erilaisia ”rukoushetkiä” tai ”yksityistä sielunhoitoa”. Ja niiden pitäisi olla kirkontyöntekijöille vapaaehtoista – ettei hurskaiden miesten tarvitsisi naisten pappisvihkimisen lisäksi vielä ruveta siunaamaan julkihomoja.
Menee vielä muutama vuosi ennen kuin homot pääsevät edes kirkon porstuaan.
Kauppahuoneet ja marketit ovat kyllä saaneet jo hyvän aikaa siunauksensa. Siihen ei ole ollut esteitä, vanhurskaillakaan.
Mitähän se Herra Jeesus sanoisi tästä kaikesta. Siis se sama Jeesus, joka nakkasi rahanvaihtajien pöydät nurin Jerusalemin temppelissä – ja moitti kirkonmiehiä jumalattomasta menosta.
Sama pyhäksi nimetty mies seurusteli alvariinsa köyhien, vähäosaisten ja porttojen kanssa. Porttojen jalkojen pesua, symbolista ystävyyden ja hyväksynnän merkkiä kauhistellaan vielä tänä päivänäkin kirkkosaleissa ja sakasteissa.
Samalla Jeesuksella oli varmaan homotuttujakin.
Luulenpa, että hyväksi esimerkiksi kelpaava Jeesus olisi syyllistynyt piispainkokouksessa homotuttaviensa kanssa jonkinlaiseen provokaatioon – jos olisi sattunut paikalle.
Jeesuksella oli ehkä nyt jotakin tärkeämpää tekemistä. Toivoisin kuitenkin, että hän olisi syyskuussa 2009 paikalla, kun piispat pohtivat seuraavan kerran ”suvaitsevaisuutensa” mittaa.