”Palkansaajajärjestö voittivat eläkesodan”, riemuitsi Kansan Uutisten etusivun otsikko viime viikon torstaina, kun Matti Vanhasen porvarihallitus oli joutunut perumaan päätöksensä eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen. Uhkailujen edessä nöyrtynyt hallitus lupasi vastaisuudessa käsitellä eläkeasioita kolmikantaisesti yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Päätöksen perumisen jälkeen on käyty vilkasta keskustelua siitä, kuka oikeastaan keksi koko nerokkaan ajatuksen eläkeiän nostamisesta. Minulle jäi vähän epäselväksi idean todellinen isä, mutta jos oikein ymmärsin, se ei sittenkään ollut Vanhasen Rukan hiihtoretken tulosta.
Viime päivien uutiset eri firmojen irtisanomisista ovat vahvistaneet sitä käsitystä, että eläkeiän noston kanssa puuhailleet hallitusherrat elävät jossakin aivan toisessa todellisuudessa. Jo ennen pöllön korotuspäätöksen kumoamista haastattelin lopettamispäätöksen jo saaneen Alteams Oy:n Jyväskylän valimon varapääluottamusmiestä Sinikka Villmania. Pitkän linjan metallinainen kertoi, että firmasta oli jo aikaisemmin putsattu pihalle kaikki 1940-luvulla syntyneet ja että kahden vuosikymmenen aikana talosta oli lähtenyt vain yksi työntekijä vanhuuseläkkeelle.
Tiistaina henkilöstövähennyksistään ilmoitti muun muassa metallikonserni Metso. Pääluottamusmies Pentti Mäkinen kertoi saaneensa yt-neuvotteluissa aikaan sillä tavalla hyvän tuloksen, ettei duunaripuolelta ole tulossa ainuttakaan kylmää irtisanomista. Pihalle pannaan määräaikaiset sekä sellaiset työntekijät, jotka ovat ehtineet täyttää 57 vuotta ja yhden kuukauden.
Eli Rautpohjasta saatellaan taas ennenaikaisen eläkkeen alkuun joukko kokeneita rautakouria, joilla olisi vielä jäljellä lähes kuusi kokonaista työvuotta, ennen kuin saavuttavat edes tämän entiselleen palautetun 63 vuoden eläkeiän. Samalla tavalla Rautpohjassakin on toimittu siitä asti kuin tämä eläkeputki on ollut olemassa.
Jospa pääministeri Vanhanen ensitöikseen rientäisi vakuuttamaan Metson johdon ja omistajat siitä, ettei ainakaan alle 63-vuotiaita saa vielä työstä vapauttaa.